Specia palkitsee asiantuntijatyöhön tai yleisesti työelämään liittyviä pro gradu -tutkielmia ja YAMK opinnäytetöitä kerran vuodessa. Gradustipendillä haluamme tukea jäseniämme, saada tutkittua tietoa moniosaajien urapolkuja tukemaan ja antaa arvoa opiskelijoiden tekemälle tutkimustyölle. Nyt tarjolla on kirjoitus gradustipendin saaneen Annika Kervisen pro gradu -tutkielmasta ”Korkeakouluopiskelijoiden osaamisvaatimukset ja ihanneharjoittelijan kuvaus harjoittelupaikkailmoituksissa”.

Korkeakoulutuksen ja työelämän väliseen rajapintaan kohdistuvassa Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen korkeakouluharjoittelijoihin kohdistuvia osaamisvaatimuksia harjoittelupaikkailmoituksissa ja kuvailen, minkälaista ihanneharjoittelijan kuvaa osaamisvaatimusten avulla tuotetaan. Onko työelämässä sijaa muille, kuin harjoitteluilmoituksiin täydellisesti sopiville henkilöille?

Ihanneharjoittelija on monipuolinen osaaja

Tutkimuksen perusteella harjoittelijan tulee olla monipuolinen osaaja, sillä harjoittelijoihin kohdistuu paljon erilaisia kvalifikaatiovaatimuksia kaikista ILO:n kvalifikaatiokategorioista. Tutkimusaineistossa korostuvat erityisesti yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvistä normatiivisista kvalifikaatioista motivaatio- ja sosiokulttuuriset kvalifikaatiot. Lisäksi erityisesti tuotannollisiin kvalifikaatioihin, eli varsinaiseen työhön liittyviin teknisiin ammatillisiin tietoihin ja taitoihin liittyvistä kvalifikaatioista kognitiiviset kyvyt korostuvat.

Harjoittelupaikkailmoituksissa esiintyy paljon koulutukseen liittyviä vaatimuksia, eli harjoittelupaikkoja tarjoavat organisaatiot katsovat esimerkiksi opiskelualan tai opintojen vaiheen ilmentävän harjoittelijoiden osaamista. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että lähes neljänneksessä harjoittelupaikkailmoituksista oli joko aiempiin kokemuksiin tai harrastuneisuuteen liittyviä vaatimuksia, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että harjoitteluiden tulisi olla mahdollisuus päästä kiinni oman alan työtehtäviin.

Harjoittelupaikkailmoitukset luovat näiden vaatimusten kautta ensisijaisesti kuvaa ihanneharjoittelijasta, joka on ”osaava resurssi”. Tämä ihannehenkilö on moniosaaja oikeanlaisella persoonalla ja valmis tekemään työtä normaalia pienemmällä palkalla. Tätä vahvistaa myös se, että harjoittelutuen merkitys harjoittelupaikan saamiseksi nousi esille noin kolmanneksessa harjoittelupaikkailmoituksista, eikä harjoittelun luonnetta oppimismahdollisuutena usein huomioida.

Harjoittelupaikkailmoitusten avulla harjoittelijoihin kohdistetaan odotuksia, joita on vaikea tai jopa mahdoton täyttää. Samalla luodaan kuvaa ihanneharjoittelijasta, joka kykenee vastaamaan kaikkiin näihin vaatimuksiin. Ihanneharjoittelijaa voidaankin luonnehtia huippuyksilöksi, mikä on ominaista myös ”huiputusta” korostavalle ajan hengelle.

Työnantajilla on mahdollisuus vaikuttaa ihanneharjoittelijan kuvaan

Harjoittelijoiden osaamisvaatimuksen ja ihanneharjoittelijan kuvauksen esille tuominen auttavat hahmottamaan, minkälaisten vaatimusten keskellä korkeakouluopiskelijat yrittävät puskea tiensä työelämään. Usein organisaatiot näyttävät tarkastelevan harjoittelun hyötyjä ensisijaisesti omasta, ei harjoittelijan näkökulmasta. Työnantajilla luonnollisesti on omat tavoitteensa harjoittelulle, mutta siitä huolimatta tulisi huomioida harjoittelun tarkoitus ja tavoitteet myös opiskelijan kannalta.

Tutkimustulokset ovat hyödyllistä tarkasteltavaa niin korkeakouluille kuin työelämän toimijoillekin. Etenkin yhteiskunnallisesti valveutuneet työnantajat ymmärtänevät tutkimustulosten merkityksen ja voivat hyödyntää niitä kehittäessään omia harjoittelukäytäntöjään. Vaikka harjoittelupaikkoja tarjoavat organisaatiot eivät ole irrallisia muusta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä, voivat ne päättää toimivansa toisin. Harjoittelupaikkailmoituksissa organisaatioilla on valta määritellä se, mitkä kvalifikaatiot ovat tavoiteltavia, miten paljon erilaisia vaatimuksia harjoittelijoihin kohdistetaan ja minkälaiset korkeakouluopiskelijat nähdään ihanneharjoittelijoina.

Tutkimusaineisto koostuu 119 harjoittelupaikkailmoituksesta, joiden analysoimisessa käytän Kansainvälisen työjärjestö ILO:n kvalifikaatioluokitukseen perustuvaa teorialähtöistä sisällönanalyysiä, aineiston kvantifiointia sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Annika Kervinen