Työyksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, josta vaietaan työyhteisöissä
Yksinäisyyden kokemus työssä on vaiettu aihe, jonka taustalla on usein häpeä ja pelko leimatuksi tulemisesta. Siksi työyksinäisyys jääkin helposti työyhteisöissä huomaamatta. Kokemukset työyhteisön ulkopuolelle jäämisestä ja siitä, ettei tule nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään satuttavat ja voivat aiheuttaa ammatillisen itsetunnon heikentymistä, jopa uupumusta. Työyksinäisyyden kokemus ei ole vain yksilön ongelma, vaan sen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi tarvitaan koko työyhteisöä sekä yksilöllisyyden huomioivaa johtamista.
Mikä saa ihmisen kokemaan työyksinäisyyttä?
Työyksinäisyys tarkoittaa negatiivista tunnereaktiota, joka johtuu epätyydyttävistä sosiaalisista suhteista työssä. Kokemus työyksinäisyydestä liittyy ennen kaikkea siihen, että jokin merkityksellinen yhteys toisiin ihmisiin omalla työpaikalla puuttuu – vaikka työyhteisössä olisi kollegoita, joiden kanssa on vuorovaikutuksessa jopa päivittäin.
Työyksinäisyyden kokemusten taustalla vaikuttavat moninaiset ja yksilölliset tekijät, jotka voivat liittyä niin omaan työnkuvaan, työpaikan vuorovaikutussuhteisiin ja toimintakulttuuriin kuin kokemukseen omasta itsestä osana työyhteisöä.
Työyksinäisyydelle altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi:
- kollegiaalisen tuen puute, liian itsenäinen työnkuva, etä- ja hybridityö
- työyhteisön konfliktit, hierarkkinen organisaatio, takkuileva sisäinen viestintä
- kokemus erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta
- luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden puute työyhteisön jäsenten tai oman esihenkilön kanssa
Riippumatta siitä, mitkä tekijät kulloinkin aiheuttavat ihmiselle työyksinäisyyttä, kokemuksen taustalla on usein kaipuu merkitykselliseen yhteyteen muiden työhön liittyvien ihmisten kanssa. Työyksinäisyys on sitä, että ihminen kokee olevansa toisten edessä näkymätön. Näin voi käydä, jos omalle työlle ei saa palautetta, ideoille vastakaikua, viesteihin vastausta tai kukaan ei pyydä mukaan lounaalle.
Miksi työyksinäisyyttä on vaikea tunnistaa?
Työyksinäisyyden kokemuksista kertominen kollegoille tai omalle esihenkilölle voi olla vaikeaa. Syy puheeksi ottamisen vaikeuteen on usein yksinäisyyteen liittyvä häpeä. Häpeän taustalla saattaa olla pelko siitä, että yksinäisyyttä kokeva olisi itse epäonnistunut työpaikan sosiaalisissa suhteissa.
Työyksinäisyyttä kokeva voi herkästi ajatella, että yksinäisyys on oma vika. Pitkään jatkunut yksinäisyys voi aiheuttaa ikävän negatiivisten tunteiden kierteen, jossa ihmisen on vaikeaa luottaa muihin. Tämä voi vaikeuttaa työyksinäisyyden tunnistamista ja ääneen sanoittamista. Negatiivinen kierre myös vahvistaa ilmiöön liittyvää häpeää.
Työelämä nähdään oletusarvoisesti sosiaalisena ympäristönä, jossa ulospäinsuuntautuneisuuden ihanne elää asenteissa vahvasti. Esimerkiksi ujot tai introvertit osaajat voivat jäädä helposti näkymättömään rooliin omissa työyhteisöissään. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei ujous tai introverttius tarkoita sitä, että ihminen kokisi yksinäisyyttä. Myös ulospäinsuuntautuneet ja sosiaalisesti taitavat voivat kokea työyksinäisyyttä! Juuri tästä syystä työyksinäisyyden tunnistamisessa olisi tärkeää pysähtyä yhdessä miettimään ennen kaikkea työpaikan ihmissuhteiden laatua, eikä niinkään kohtaamisten määrää.
Miten työyksinäisyyttä sitten voidaan ehkäistä?
Työyksinäisyyden tunnistamiseksi ja vähentämiseksi työyhteisöissä olisi hyvä keskustella työyksinäisyydestä. Keskustelu voidaan aloittaa esimerkiksi jakamalla toiveita työyhteisön jäsenten välisille kohtaamisille. Usein näissä keskusteluissa huomataan, miten erilaisia tarpeita ihmisillä on sosiaalisille kanssakäymisille. Tutkimuksissa on esimerkiksi huomattu, että pakotetut sosiaaliset vuorovaikutustilanteet työpaikalla, kuten läsnäolo toimistolla tai erilaiset tyky-päivät voivat jopa lisätä työyksinäisyyttä, jos ihmisten erilaisia sosiaalisia tarpeita ei huomioida riittävästi.
Työyksinäisyyttä vähentää esimerkiksi:
- Läsnä oleva kohtaaminen, myös kiireetön ja kasvokkain!
- Kollegiaalisen tuen tarjoaminen ja ajatusten sparrailu samanhenkisten ihmisten kanssa
- Luottamus, avoimuus ja arvostuksen osoittaminen
- Työyhteisön selkeät rakenteet ja pelisäännöt, jotka on yhteisesti sovittu, erityisesti etä- ja hybridityöskentelyssä
- Yksilöllisyyttä huomioiva johtaminen
Se mitä voit itse tehdä jo tänään, on kysyä kollegaltasi ”mitä kuuluu?”. Työyksinäisyyden kokemus voi nimittäin vähentyä jopa yhdessä kohtaamisessa sellaisen ihmisen kanssa, joka osoittaa aitoa kiinnostusta toista ja toisen tekemää työtä kohtaan.
kirjoittaja Pauliina Sneck
Teksti pohjautuu kirjoittajan YAMK-opinnäytetyöhön Yhdessä ilman yhteyttä – korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden kokemuksia työyksinäisyydestä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ymmärrystä työyksinäisyyden kokemuksista sekä työyksinäisyydestä ilmiönä, jotta yksinäisyyttä voitaisiin paremmin tunnistaa työelämässä. Tutkimukseen osallistuneet työskentelivät asiantuntija- ja esihenkilötehtävissä työelämän eri sektoreilla, ja heitä kaikkia yhdisti se, että he olivat korkeasti koulutettuja ja työn tilaajan, ammattijärjestö Specia – Asiantuntijat ja esihenkilöt ry:n jäseniä.