Kiitos kasvatustieteille! Haastattelussa kokenut moniosaaja Pekka Hytinkoski
Pekan Hytinkosken matka kasvatustieteiden moniosaajaksi sai nuoruudessa onnekkaan alkusysäyksen. Lukion jälkeen liiketaloutta opiskellut Hytinkoski koki opiskelun haastavaksi, sillä opiskeluun ei tahtonut löytyä motivaatiota. Kannustaja löytyi läheltä, sillä nuoruuden tyttöystävä innosti Hytinkoskea opiskelemaan armeijan jälkeen avoimessa yliopistossa ja sitä kautta hakeutumaan kasvatustieteiden tutkinto-opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon.
– Se mikä oli minulle nuorena lähes mahdotonta, alkoi vähitellen tuntumaan innostavalta ja jopa realistiselta vaihtoehdolta, kertoo Pekka.
Opintojen loppuvaiheessa Hytinkoski löysi itsensä tutusta paikasta rakentamasta uran ensiaskelia: tuosta samasta Jyväskylän avoimen ylipistosta assistentin tehtävistä, josta oma matka oli alkanut! Kasvatustieteen maisterin paperit taskussaan hän pääsi työskentelemään Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskukseen (nykyinen HY:n Ruralia-instituutti) Mikkelin yksikköön hankkeeseen, joka edisti osuustoimintayrittäjyys-opintojen verkko-opetusta. Tästä hankkeesta muodostuneen pitkäaikaisen Co-op Network Studies -yliopistoverkoston ja erilaisten koulutuksen kehittämishankkeiden parissa onkin vierähtänyt jo lähes 20 vuotta. Hän on myös aloittanut tohtoriopinnot työn ohessa, ja tavoitteena on saada tohtorin hattu päähän vuoden 2024 aikana itselle 50 -vuotislahjaksi. Hytinkoski tutkii väitöskirjassaan opiskelijaosuuskuntia ohjanneiden opettajien kokemuksia eri opetustasoilla.
Moniosaajuuden ydin on kaikenlaisten taitojen ja erilaisuuden valjastamista hyvään
Pekka Hytinkoskelle moniosaajuus merkitsee sitä, että pystyy yhdistämään erilaisia omien osaamis- ja kiinnostusalueiden tietoja ja taitoja toisiinsa niin töistä, opinnoista kuin vapaa-ajalta.
– Vaikka esimerkiksi ilmaisukasvatustaustani ei ole vielä koskaan tullut suoraan työkäyttöön, niin pohjimmiltani olen hyödyntänyt sitä pian jo kahden vuosikymmenen ajan toimiessani työtehtävissäni ja -verkostoissani. Viime vuosina olen oppinut erityisen paljon niin kokeneimmilta kuin nuorimmilta työtovereiltani!
Moniosaajuus on Hytinkosken mukaan myös sitä, että pystyy iloitsemaan ja oppimaan toisten erilaisesta osaamisesta. Työ monitieteisen yliopistoverkoston koordinaattorina on osoittanut, että omien tavoitteiden ja osaamisen sanoittamisesta on hyötyä.
– Erilaisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten yhteisellä työskentelyllä voidaan saavuttaa jotain sellaista, mikä ei olisi mahdollisesta homogeenisemmissä porukoissa. Uskon, että oppiminen ja luova työ toteutuvat parhaiten verkostomaisesti ja verkostoissa.
Haasteet motivoivat ja rutiinit tukevat hyvinvointia
Hytinkoski viihtyy työtehtävissä, jossa mitään selvää valmista ratkaisua ei ole vielä olemassa. Hän motivoituu siitä, että voi toimia erilaisissa rooleissa ja erilaisten tehtävien parissa.
– Pidän haasteista, ja myös niiden tuomasta jännityksestä, tunnustan. Mutta jaksamisen kannalta on myös tärkeää, että pystyy muodostamaan itselleen rutiineja ja hyödyntämään jo olemassa olevia oman työpaikan tukirakenteita.
Hytinkoski arvostaakin työnantajansa Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutin yhteisöllisyyttä ja vahvaa panostusta yhteiseen työ- ja hyvinvointitoimintaan.
Vahvuutena verkostot ja oma persoona
Hytinkoski kertoo tehneensä töitä pitkäjänteisesti oman osaamisen ja persoonan kautta, joka on myös muokkautunut matkan varrella. Hytinkoskelle ominaista on ehdottaa rohkeasti uusia ideoita ja aloittaa uusia kokeiluja. Hän on myös päässyt haastamaan omia rajojaan ja kehittymään erilaisissa tiimeissä.
– Rakastan työskennellä eri alojen ammattilaisten kanssa! Silloin on tärkeää, että tietää myös mitä itse osaa – ja mitä ei.
Aina kaikki ei onnistu, mutta se ei Hytinkosken mielestä haittaa. Usein virheistä ja epäonnistuneista ratkaisuista oppii kaikista eniten.
– Verkostomaisessa työssä on myös tärkeää, ettei hyödynnä muiden ideoita ja konsepteja ei-sovitusti muissa yhteyksissä. Luottamuksellinen verkostopääoma kasvaa hitaasti vuosien varrella, mutta sen voi pahimmillaan menettää nopeasti.
Kiitos kasvatustieteelle!
Hytinkoski kertoo, että kasvatustieteen maisterin tutkinto sivuaineineen antoivat hänelle vahvan pohjan erilaisiin moniosaajuutta vaativiin työtehtäviin.
– Haluankin korostaa myös nuorille kasvatustieteen opiskelijoille, että olen ollut kiitollinen KM-tutkinnostani, josta on ollut minulle ja muillekin vanhoille opiskelukavereilleni paljon hyötyä erilaisten työuriemme aikana.
Myös ammattijärjestö on ollut Hytinkoskelle tärkeä tuki ja informaation lähde. Hän on osallistunut sekä itse että perheensä kanssa ammattijärjestön järjestämään toimintaan ja koulutuksiin.
– Ilman kiireisiä jatko-opintojani olisin luultavasti yrittänyt hakea myös Specian luottamustehtäviin. Tämäkin kertoo siitä, että pidän Specian tekemää työtä tärkeänä ja kannustan myös nuoria opiskelijoita liittymään mukaan sen toimintaan.
Seuraava askel uralla realisoitunee kasvatustieteen tohtoriopintojen loppuunsaattamisen myötä.
– Työtehtävissä minua kiinnostaisivat vielä esim. koulutuspäällikön kaltaiset tehtävät, jossa voisin kehittää opetusta yhdessä koulutussuunnittelijoiden, opettajien ja tutkijoiden kanssa.
Rohkeasti niitä kohti!
Seuraavan moniosaajatarinan pääset lukemaan Specian jäsenkirjeestä ja verkkosivuilta huhtikuussa!
Teksti: Pauliina Sneck