Humanisti on tulevaisuuden tekijä

Elämme maailmassa, joka kamppailee monen yhtäaikaisen murroksen kynnyksellä. Ekologisen kriisin, tekoälyn sekä ikääntymisen kaltaiset maailmanlaajuiset megatrendit ravistelevat yhteiskuntien ja olemassaolomme perusteita ennen näkemättömän nopeasti. Murroksen kiihtyessä maailma näyttäytyy poikkeuksellisen epävarmalta ja epäennustettavalta, jolloin humanisteja tarvitaan kuvittelemaan ja sanoittamaan yhteiselle tulevaisuudellemme uudenlaista suuntaa.

Elämme historiallisessa murroksessa

Yksi ihmiskunnan historiaa leimaava piirre on taipumus eräänlaiseen sukupolvinarsismiin. Kirjoitetut lähteet muinaisesta Egyptistä tähän päivään kertovat siitä, miten ihmiset ovat aina ajatelleet elävänsä historiallisesti poikkeuksellista aikaa. Onko siis ennenaikaista julistaa, että juuri me eläisimme historiallisessa murroksessa?

Jokaista yksittäistä megatrendiä – ekologista kriisiä, tekoälyä ja ikääntymistä – voi itsessään pitää poikkeuksellisena. Ajastamme vielä ainutlaatuisemman tekee kuitenkin se, että kohtaamme megatrendit samanaikaisesti, jolloin ne murentavat sitä ekologista, väestöllistä, teknologista ja taloudellista perustaa, jolle nykyiset modernit hyvinvointiyhteiskunnat on aikanaan rakennettu. 

Vaikka tulevaisuutta ei voi ennustaa, megatrendien perusteella voidaan päätellä, että olemme matkalla maailmaan, joka on radikaalisti erilainen kuin nykyhetki tai siihen meidät kuljettanut lähimenneisyys. Ennen kaikkea ekologisen kriisin pysäyttäminen edellyttää nykyisten yhteiskunta- ja talousjärjestelmien nopeaa ja määrätietoista sopeuttamista maapallon materiaalisiin ja ekologisiin reunaehtoihin. 

Murroksessa kyseenalaistetuksi tulevat myös menneisyydestä kumpuavat käsityksemme todennäköisestä tai toivottavasta. Tämä pätee myös työn ja työelämän tulevaisuuteen.

Käsitys työstä muuttuu

Viime vuosina Suomessa ja maailmalla vilkkaana käynyt keskustelu työn tulevaisuudesta on keskittynyt ennen kaikkea siihen, miten tekoäly ja digitalisaatio vaikuttavat ammatteihin, työpaikkoihin ja osaamistarpeisiin. Samaan aikaan muut, kenties jopa vielä merkittävämmät näkökulmat ovat hautautuneet tekoälyhypen alle. Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt esimerkiksi se, miten yhteiskuntien ekologinen jälleenrakennus haastaa käsityksemme työstä. 

Monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön tutkijan Tero T. Toivasen mukaan fossiilitaloudessa voitiin aiemmin synnyttää mitä tahansa työtä, tuotantoa tai teollisuutta välittämättä sen sisällöstä tai vaikutuksista ilmastoon ja ympäristöön. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista enää tulevaisuudessa, jossa kaiken työn on oltava ekologisesti kestävää ja tuettava yhteiskunnan nopeaa kestävyyssiirtymää. Tulevaisuudessa yleisen työllisyysasteen kohottamisen sijaan ratkaisevaksi nousee työn sisältö. Millaista työtä ekologisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää? Mistä ilmastolle tai ympäristölle haitallisesta työstä on päästävä eroon?

Ei kuitenkaan ole mitään syytä olettaa, että ekologisen jälleenrakennuksen myötä työn määrä kokonaisuudessaan vähenisi tulevaisuudessa. Päinvastoin ekologinen jälleenrakennus tulee edellyttämään seuraavina vuosikymmeninä valtavasti tärkeää ja merkityksellistä työtä. Toisin kuin usein ajatellaan, kestävän tulevaisuuden rakentamisessa ei ole kyse ainoastaan luonnontietelijöiden ja insinöörien projektista. Itse asiassa humanistien panos on ratkaisevan tärkeä ekologisesti kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen tulevaisuuden tekemisessä.

Tulevaisuusvajeen täyttäjät

Ihmiskunnan kohtaamat haasteet ovat ennennäkemättömän suuria, mutta niin ovat myös kykymme vastata niihin. Koskaan ihmiskunnan historiassa käytössämme ei ole ollut yhtä paljon tietoa, tiedettä, teknologiaa ja taloudellisia resursseja. Sen sijaan ongelmamme on kyvyttömyys kuvitella millaista tulevaisuutta haluamme niiden avulla tavoitella. Mitä hyvää ja toivottavaa murroksen jälkeinen tulevaisuus voisi tuoda tullessaan?

Teknologiaoptimismi on yksi modernistista maailmankuvaamme määrittävä piirre, mutta lopulta ratkaisut aikamme viheliäisiin ongelmiin löytyvät ihmismielestä ja mielikuvituksesta. Kyvystämme ajatella ja kuvitella toisin. Tulevaisuudessa onkin kasvava kysyntä laaja-alaisesti sivistyneille ihmisille, jotka kykenevät hahmottamaan kompleksisia kokonaisuuksia ja erottamaan oleellisen kasvavan kohinan keskeltä. Analyyttinen, kriittinen ja systeeminen ajattelu ovat puolestaan taitoja, joita tarvitaan maailman muutosvauhdin ja monimutkaisuuden kasvaessa. Myös taiteen ja luovuuden rooli korostuu, sillä ne ovat ainoa pakotie umpikujasta, jonka vangiksi olemme vaarassa jäädä. 

Tieteen ja teknologian huiman kehityksen ansiosta insinöörit ja koodarit pystyvät rakentamaan ratkaisut, joiden avulla kestävä ja parempi tulevaisuus voidaan tehdä todeksi. Mutta sitä ennen jonkun pitää pystyä kuvittelemaan ja sanoittamaan se. Kenen tehtävä tämä on, ellei humanistien? 

Otto Tähkäpää
Kirjoittaja on entinen historiantutkija ja nykyinen tulevaisuudentutkija

Artikkeli on osa Olen humanisti -kampanjaa, joka tuo esiin humanistien osaamista ja merkitystä työelämälle. Kampanja esittelee tunnettuja ja tuntemattomia humanisteja, tuottaa ymmärrystä humanististen alojen monipuolisuudesta ja korostaa humanististen tutkintojen omaavien erityisosaamista työelämässä. Tutustu kampanjaan täällä!