Indonesian vahvat kotiapulaisnaiset osoittivat, että yhteisöjen tukeminen on vaikuttavinta kehitysyhteistyötä
Pienen ja ränsistyneen yhden huoneen asunnon lattialle on katettu valtava määrä huolellisesti valmistettuja paikallisia perinneruokia. Mausteiden ja makean teen tuoksu leijuu kuumassa ja kosteassa ilmassa. Huoneessa on innostunut ja odottava tunnelma. Minua harmittaa, että söin niin paljon hotellin aamiaisella, sillä edessäni olevia ruokia on varmasti valmistettu aikaisesta aamusta asti ja koko perheen voimin. Olen myös hieman kiusaantunut saamastani huomiosta ja kunniavieras-statuksesta. Yritän viestittää, kuinka äärettömän kiitollinen olen päästessäni muutaman päivän ajaksi tutustumaan indonesialaisten kotiapulaisten arkeen ja heidän koteihinsa – ja kuinka vaikuttunut olen siitä, miten voimakkaita naisia olen näiden päivien aikana tavannut.
Specia on mukana Suomen ammattiliittojen solidaarisuukeskuksen SASK ry:n Indonesia ja Filippiinien kotiapulaishankkeessa ja pääsin tutustumaan hankkeen toimintaan kenttämatkalla Jakartassa viime marraskuussa. Tapasin paljon hankkeen toimijoita, tutustuin paikalliseen kulttuuriin ja opin kuinka vahva rooli politiikalla on henkilösuhteisiin Indonesiassa. Vuosia rakentunut ammattijärjestöliikkeen yhteistoiminta voi romuttua, jos osa toimijoista asettuukin ”väärän” ehdokkaan taakse seuraavissa vaaleissa. Korruptio lisää myös arvaamattomuutta päätöksenteossa kotiapulaisten aseman parantamiseksi.
Hanke tukee kotiapulaisten järjestäytymistä ja kouluttautumista sekä vaikuttamistyötä ILOn kotiapulaisia koskevan yleissopimuksen ratifioimiseksi. Tällä hetkellä maan lainsäädäntö ei tunnista kotiapulaisten tekemää työtä ollenkaan, jolloin he eivät ole oikeutettuja sosiaaliturvaan eivätkä ole minimipalkan piirissä. Lähtötilanne on haastava ja työtä vaikeuttaa vielä se, että ei ole yhtä työnantajatahoa, jonka kanssa neuvotella vaan jokainen neuvottelu työn ehdoista pitää käydä erikseen yksittäisten työnantajien kanssa.
Olin siis tapaamassa Indonesian kaikkein heikommassa asemassa olevia naisia, jotka monesti vielä kohtaavat henkistä ja fyysistä väkivaltaa työpaikoillaan. Ensimmäinen tapaaminen oli hankkeen toimijoiden tiloissa pienessä koulurakennuksessa. Paikalla oli niin paljon paikallisen hankejärjestön Sapulidin kotiapulaisjäseniä, että osa joutui olemaan ulkona katsellen ja kuunnellen ikkuna-aukkojen kohdilta.
En ikinä unohda sitä energiaa ja innostusta mikä naisista välittyi. En voinut uskoa kuinka vahvoja, päättäväisiä ja sitoutuneita he olivat kun tiesin, mitä kohtaloita ja tarinoita löytyi heidän taustoistaan. Se oli yhteisön voimaa. He olivat löytäneet järjestäytymisen kautta merkitystä ja arvoa omalle toiminnalleen sekä tukea toisista, samassa tilanteessa olevista ihmisistä, joiden kanssa jakaa raskaat asiat ja ilon hetket. Näiden naisten tapaamisen jälkeen olen vakuuttunut, että SASKin työ paikallisten yhteisöjen vahvistamiseksi on tehokkainta, inhimillisintä ja vaikuttavinta kehitysyhteistyötä, ja olemme siinä kiitollisina mukana. Näin kansainvälisenä naistenpäivänä oli arvokasta palata hetkeksi muistelemaan paahtavia hetkiä Jakartassa ja sitä päättäväisyyden ja innostuneisuuden tunnelmaa, joka näistä naisista välittyi.
Hyvää vahvojen naisten päivää!