Työttömät työnhakijat odottavat TE-palveluiden infotilaisuuksilta informatiivisuutta ja inhimillisyyttä
Specia palkitsee asiantuntijatyöhön tai yleisesti työelämään liittyviä pro gradu -tutkielmia ja YAMK opinnäytetöitä kerran vuodessa. Gradustipendillä haluamme tukea jäseniämme, saada tutkittua tietoa moniosaajien urapolkuja tukemaan ja antaa arvoa opiskelijoiden tekemälle tutkimustyölle. Tällä kertaa vuorossa on kirjoitus gradustipendin saaneen Suvi Ylälahden YAMK opinnäytetyöstä ”Infotilaisuuksien merkitys TE-toimiston asiakasohjauksessa – Case: Tule töihin -valmennus”
Kuvittelin lähteneeni liikkeelle opinnäytetyössäni ilman ennakko-oletuksia. Haastattelin heikossa työmarkkina-asemassa olevia työttömiä työnhakijoita ja oletin, etten oleta mitään. Olin väärässä. Sain jälleen arvokkaan muistutuksen siitä, miksi asiakasymmärryksen kerääminen on olennaista palveluita kehitettäessä.
Koronan vauhdittamana TE-palveluita on viety enenevissä määriin verkkoon. Työnhakijoiden kirjo on laaja, eivätkä työnhakua tukevat, verkossa toimivat palvelut, kuten TE-live -lähetykset ja webinaarit tavoita kaikkia. Tämän vuoksi TE-asiantuntijoilta tarvitaan verkkopalveluiden lisäksi asiakkaiden täsmäohjausta. Yksi täsmäohjauksen muoto on erilaiset infotilaisuudet, jotka ovat kustannustehokas tapa motivoida ja ohjata työnhakijoita palveluiden piiriin. Onnistuneet infotilaisuudet eivät kuitenkaan saa olla vain yksipuolista viestintää.
Miten muotoilla TE-toimiston infotilaisuuksista tarkoituksenmukaisia ja osallistujakeskeisiä?
Kehitin Laurean (YAMK) opinnäytetyössäni TE-toimiston infotilaisuuksia. Kehitystyö tehtiin osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tule Töihin -hanketta.
Selvitin, ovatko infotilaisuudet ylipäätään paras tapa viestiä työnhakijoille Tule töihin -hankkeesta tai muista palveluista. Haastatellut pitivät infoista, vaikka tarjosin ”helpompiakin” vaihtoehtoja. Olin olettanut, että esimerkiksi esite sähköpostiin ja puhelinsoitto perään olisivat olleet mieluisampi tai vähintään yhtä hyvä tapa saada tietoa. Vaivattomuus ei kuitenkaan ollut haastatelluille tärkein kriteeri arvioida tiedonsaantia. Työnhakijat halusivat tulla paikan päälle ja nähdä minkälaisia ihmisiä esitteiden ja tavoitteiden takana on. He olivat valmiita haastamaan itseään astumalla uuteen tilanteeseen ja osallistumalla keskusteluun.
”Työnhakijat halusivat tulla paikan päälle ja nähdä minkälaisia ihmisiä esitteiden ja tavoitteiden takana on.”
Huomasin jälkikäteen myös tehneeni toisen olettamuksen. En pyytänyt haastateltuja arvioimaan infotilaisuuksien vetäjiä, koska en ajatellut sen olevan olennaista. Keskityin muun muassa tilaan, tunnelmaan, informatiivisuuteen ja rakenteeseen. Avoimissa kysymyksissä haastatellut kuitenkin kuvailivat henkilöitä hyvinkin tarkasti: kuinka motivoituneita, asiantuntevia ja ennen kaikkea halukkaita auttamaan he olivat. Tämä oli monelle haastatellulle yksi ratkaisevimmista tekijöistä päätöksenteossa.
Kehitystyön tuloksena löytyi kuusi tapaa, joilla parantaa osallistujien tyytyväisyyttä itse infotilaisuuksia kohtaan sekä sitä kautta luoda heille polkuja jatkokoulutuksiin ja/tai töihin.
Kehitystyö on tehty aikana ennen koronaa, mutta samat toimenpiteet pätevät myös etänä toteutetuissa infotilaisuuksissa. Oman haasteensa tuo se, miten osallisuuden tunnetta voidaan luoda etänä. Toivon, että palatessamme normaaliin, infotilaisuuksiakin järjestettäisiin joustavasti asiakasymmärrystä hyödyntäen. Joillekin osallistuminen etänä on kätevintä, toisille paikan päälle saapuminen on luontevampaa. Tärkeintä on, että osallistuneet kokevat todella saaneensa itselleen jotakin infosta: oivalluksia, motivoitumista, toiveikkuutta tai lisää tietoa.
Suvi Ylälahti