Moniosaajalla on Peppi Pitkätossun asenne työhön, sanoo Specian jäsen Telma Rivinoja
Julkaisemme tulevan vuoden aikana todellisten työelämän moniosaajien, eli jäsentemme uratarinoita. Ensimmäisenä esittelemme Telma Rivinojan, joka työskentelee tällä hetkellä unelmatyössään työhyvinvoinnin edistämisen parissa Työterveyslaitoksella.
Tampereen yliopistosta valmistunut Rivinoja on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri. Yleisen kasvatustieteen lisäksi Rivinoja opiskeli yliopistossa nuorisotyötä ja -tutkimusta sekä psykologiaa ja hallinto- ja kauppatieteitä. Maisterin tutkinnon lisäksi Rivinoja on vahvistanut osaamistaan niin opettajan pedagogisilla opinnoilla kuin työhyvinvointiin ja kouluttamiseen liittyvillä täydennyskoulutuksilla. Opiskelu ja osaamisen kehittäminen ovat edelleen vahvasti läsnä Rivinojan arjessa.
– Tällä hetkellä opiskelen sertifioiduksi business coachiksi, kertoo Telma.
Rivinoja on ehtinyt moneen, sillä jo opintojen aikana hän työskenteli erilaisissa pätkä- ja freelancertöissä erityisesti sosiaalisen median asiantuntija-, koulutus- ja konsultointitehtäviin liittyen. Niihin ponnahduslautana toimi opintojen aikana työskentely Tampereen ammattikorkeakoulun projekteissa, ja korkeakoulumaailmassa Rivinoja viihtyikin useamman vuoden ajan.
– Valmistumisen jälkeen halusin tähdätä töihin työhyvinvoinnin teemojen pariin, ja Tampereen yliopistossa työhyvinvoinnin tutkimusryhmässä työskentelyn jälkeen suuntasin Työterveyslaitokseen, jossa työskentelen edelleen.
Moniosaajan työssä viihtymistä tukee niin omat kokemukset kuin työyhteisö
Ensimmäiset pari vuotta Rivinoja työskenteli Työterveyslaitoksella koulutuskoordinaattorina, sitten asiantuntijana ja nykyisin erityisasiantuntijana. Tällä hetkellä työtehtäviin kuuluu työhyvinvointiin ja työuran hallintaan liittyvissä teemoissa valmentaminen.
– Olen tällä hetkellä unelmatyössäni. Aikanaan opintojen loppupuolella unelmoin, että jonain päivänä haluan työskennellä valmentajana ja tukea työntekijöiden työhyvinvointia. Unelma kävi toteen nopeammin kuin uskalsin ajatella. Nyt keskityn nauttimaan tavoitteeseen pääsemisestä ja syventämään taitojani. Haluan edelleen kehittyä sekä valmentajana että työhyvinvoinnin substanssiosaajana, ja onnekseni tällainen kehittyminen on nykytyössäni mahdollista.
Rivinoja kuvailee viihtyvänsä työtehtävissä, jossa voi itse vaikuttaa työn sisältöön ja tekemisen tapoihin. Myös erilaiset kehittämistehtävät innostavat.
– On paljon mielekkäämpää tehdä työtä, johon on voinut vaikuttaa.
Viihtymisen kannalta myös työyhteisöllä on tärkeä rooli: työssä viihtymistä tukee Rivinojan mukaan sellainen työyhteisö, jossa jokaisen osaamista kunnioitetaan ja hyödynnetään ja jossa kohdataan toiset myös ihmisinä työroolin ulkopuolella.
– On myös antoisaa päästä työskentelemään moniammatillisesti eri ammattialojen edustajien kanssa – sellaisessa tiimityössä oppii monenlaista ja toisaalta myös huomaa kenties helpommin omaan ammattialaan liittyvän osaamisen.
Moniosaajallakin on substanssiosaamista
Opintojen aikana ja uran alussa generalistitutkinto aiheutti Rivinojallekin päänvaivaa ammatti-identiteetin muodostamisessa ja työnhaussa. Hän kertoo, että opettajan pedagogisia opintoja opiskellessa viitattiin usein, ettei kasvatustieteilijöillä ole substanssiosaamista.
– Aineen- ja luokanopettajiin verrattuna se pitääkin paikkansa, kun mietitään opetettavia aineita. Mutta muussa kontekstissa se on väärä ajatus. Kasvatustieteellinen osaaminen on oma substanssinsa siinä missä muutkin! Tämän kun työkokemuksen kertymisen myötä oivalsi, alkoi ammatti-identiteettikin muodostua vahvemmin.
Moniosaajillakin on substanssiosaamista, vaikkei se ehkä olekaan niin selkeästi hahmotettavissa kuin muilla ammattialoilla, pohtii Rivinoja. Hänelle moniosaajuus merkitsee monien erilaisten tietojen ja taitojen hallintaa sekä niiden yhdistelemistä toisiinsa. Lisäksi se merkitsee uteliaisuutta ja kiinnostusta uusia osaamisalueita kohtaan, eräänlaista Peppi Pitkätossun asennetta!
– Eräs kollega kerran tokaisi minulle, että olen ihan kuin Peppi Pitkätossu: Kun Pepiltä kysytään, osaako hän jonkin asian, vastaus kuuluu jotakuinkin näin: ”Sitä en ole vielä koskaan kokeillutkaan, joten varmasti osaan!” Asenteeni uusia tehtäviä kohtaan onkin usein juuri tuollainen – ei kannata ajatella, ettei osaa, jos ei ole vielä kokeillut.
Telma Rivinojan moniosaajan identiteetti on vahvistunut matkan varrella
Oman uran suuntia miettiessä onkin tärkeää uskaltaa tunnistaa myös niitä hetkiä, kun on lähdettävä kohti jotain uutta. Muutosta omalle työuralle Telma Rivinoja on lähtenyt tekemään silloin, kun työtehtävässä ei ole tuntunut kehittymisen mahdollisuuksia.
– Monissa työtehtävissäni olen amebamaisesti ottanut haltuun uusia tehtäviä ja kehittynyt samalla ammattilaisena, mutta jossain kohtaa on usein lopulta tullut vastaan raja, josta ei ole päässyt eteenpäin. Raja on myös voinut olla se, ettei uusien tehtävien ja vastuualueiden omaksumisesta ole saanut tuntuvaa kompensaatiota palkka- tai nimikekehityksen muodossa.
Työnhaussa moniosaajuus tuntuu Rivinojan mukaan haastavalta: miten tiivistää potentiaaliselle työnantajalle oma osaaminen, kun sen voi esittää niin monella tavalla riippuen siitä, mitä valitsee painottaa?
– Eräs moniosaajaystäväni aikanaan lohdutti, että vaikka työnhaussa usein neuvotaan lähestymään työnantajaa jollain osaamiskärjellä, kiinnostunut työnantaja todennäköisesti tutustuu myös varteen, jossa se kärki on kiinni.
Moniosaajat voivat usein löytää itsensä epätyypillisistä työsuhteista. Rivinoja on kokenut lyhyet pätkätyösuhteet kuormittavina. Lyhyet työsuhteet hankaloittavat hänen kokemuksensa mukaan työn kehittämistä sekä oman elämän tulevaisuuden suunnittelua. Toisaalta matkan varrella on moniosaajuuden identiteetti on vahvistunut ja nykyisessä työssä Rivinojan innostus ja motivaatio ovatkin korkealla.
– Pääsen työssäni hyödyntämään monia tähänastisella urallani omaksumiani taitoja ja tietoja: verkko-oppimista, kouluttamista ja valmentamista sekä työhyvinvoinnin tukemista ja kehittämistä. Saan työstäni välitöntä palautetta asiakkailta sekä välillistä palautetta, kun kollegojen kanssa tutkimme valmennustemme vaikuttavuutta. Saan kurkistaa monenlaisten työtehtävien ja organisaatioiden arkeen. Lisäksi teen enimmän osan työstäni erilaisissa projektitiimeissä ja työparityönä, mikä mahdollistaa työssä tuen saamisen ja yhdessä oppimisen.
Jos moniosaajan ura olisikin jotain muuta yhden punaisen langan sijaan?
Aiempaa työuraa ja osaamista pohtiessaan Rivinoja on pyrkinyt hahmottamaan punaista lankaa – uralla eteneminen on tapahtunut kiinnostuksen kohteiden vaihtuessa ja kehittyessä tarttumalla erilaisiin mahdollisuuksiin ja onnekkaisiin sattumiin. Jälkikäteen katsellen Rivinoja onkin tunnistanut omalta uraltaan lankoja, jotka kietoutuvat tähän päivään saakka.
– Olen kuitenkin alkanut vierastaa punaisen langan ajatusta. Ajattelen, että moniosaajan tai kenenkään muunkaan uran ei tarvitse olla vain jonkin yhden punaisen langan muotoon typistetty – ura voi olla värikäs ja kuviollinen villapaita. Jokaisella omanlaisensa ja -näköisensä!
Telma Rivinoja kuvaileekin moniosaajan uravillapaitaa kauniisti:
– ”Uravillapaidassa” voi olla pieniä virheitä, purettuja ja uudelleen neulottuja kohtia, ja niistä huolimatta se on kantajaansa palveleva ja lämmittävä.
Onko sinun ”uravillapaitasi” juuri itsesi näköinen?
Seuraavan moniosaajatarinan pääset lukemaan Specian jäsenkirjeestä ja verkkosivuilta helmikuussa!
Teksti: Pauliina Sneck