Miten epävarma rahoitus vaikuttaa järjestöosaajien hyvinvointiin ja työnhakuun?   

Viimeaikaiset maan hallituksen leikkaukset ovat kohdistuneet rajusti järjestöjen toimintaan, luoden epävarmuutta ja haasteita koko sektorille. Monissa organisaatioissa on jo aloitettu sopeutustoimet, jotka ovat johtaneet lomautuksiin ja irtisanomisiin. Haavoittuvassa asemassa ovat erityisesti julkisesta rahoituksesta voimakkaasti riippuvaiset pienemmät järjestöt.

Järjestöt kamppailevat nyt samanaikaisesti rahoituksen epävarmuuden, työntekijöiden jaksamisen ja palveluiden turvaamisen kanssa. Tämä kehitys ei ainoastaan uhkaa järjestöjen kykyä toteuttaa tärkeää työtään, vaan sillä on myös suoria ja merkittäviä vaikutuksia alan ammattilaisten, kuten Specian järjestösektorilla työskentelevien moniosaajajäsenten, arkeen. Työmäärän kasvu, resurssien väheneminen ja työpaikkojen epävarmuus johtavat työntekijöiden kuormittumiseen ja työhyvinvoinnin heikkenemiseen.

Toiminnan jatkuvuuden epävarmuus kohdistuu suoraan kohderyhmiin

Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustukset eli STEA-avustukset pienentyivät vuodesta 2025 alkaen. Uusia STEA-avustuksia myönnettiin jo vuodelle 2025 merkittävästi vähemmän, sillä avustuksiin käytetään lähes 80 miljoonaa euroa vähemmän kuin aikaisemmin. Erityisesti näissä järjestöissä moni hanke tuli päätökseen vuodenvaihteessa. Specian jäsen Miia Lusa koki monien tavoin hankerahoitukseen liittyvän epävarmuuden viimeisimmän johtamansa hankkeen loppuun asti, ja päätyi lopulta työnhakijaksi kun rahoituskanavaa toiminnalle ei löytynyt.

Pitkään hankepäällikkönä järjestöalalla työskennellyt Lusa on nähnyt ja kokenut läheltä, miltä hallituksen leikkaukset toimintaan ja työntekijöiden elämään ovat vaikuttaneet.

”Surullisinta on ollut se, miten tehtyä työtä ei voida hyödyntää tarkoituksenmukaisesti. Juuri kun toimintamallit on saatu kuntoon ja jalkautettua, kaikki jää kesken. Näin hankepäällikön näkökulmasta hirvittävä määrä resursseja menee hukkaan, kun pitkään kehitettyjä toimintoja joudutaan ajamaan alas nopealla aikataululla”, Lusa toteaa.

”Toiminnan jatkuvuuden epävarmuus kohdistuu suoraan kohderyhmiin – on vaikeaa luoda tarpeisiin aidosti vastaavia palveluita, jos läsnä on jatkuvasti uhka toiminnan päättymisestä. Tämä vie vaikuttavuutta koko toiminnalta. Toiminnan suunnittelu on vaikeaa, koska ei tiedetä kuinka pitkään ollaan olemassa”, hän jatkaa.

Laadullisuus ja vaikuttavuus hanketyön vahvuuksia

Järjestötyö on ennen kaikkea kehittämistyötä, korostaa Lusa. Kaikki ei ole vain uuden aloittamista, vaan olemassa olevaa toimintaa täytyy jatkuvasti kyetä uudistamaan muuttuvan toimintaympäristön mukana. Moni esimerkiksi kuntien tarjoamaan työhön juurtunut toimintamalli on alunperin kehitetty järjestöjen kehittämishankkeina, hän muistuttaa.

”Kun järjestöillä ei ole lakisääteisiä tehtäviä kuten julkisilla toimijoilla, voidaan toteuttaa asioita aidosti kohderyhmien tarpeita kuunnellen. Olennaista on dialogisuus ja osallisuus.”

Järjestöissä tehtävän työn erityispiirteitä on myös jatkuva työn arvioiminen ja mittaaminen. Työn jatkuva arviointi on vaativaa, mutta toisaalta myös varmistus sille, että niin julkista kuin yksityistä rahoitusta saavan järjestön toiminnan tavoitteellisuutta ja laatua seurataan.

Lusa toivoisikin harkintaa ja ennen kaikkea järjestötyön arvostuksen lisääntymistä. ”Missä muualla tehdään yhtä paljon jatkuvaa vaikuttavuuden arviointia ja laadullista mittaamista kuin järjestöissä?”, Lusa kysyy.

Järjestöosaajalla olisi annettavaa myös muille sektoreille – jos saisi mahdollisuuden

Järjestötyössä hankittu osaaminen ei aina ole suoraan verrannollista muiden sektoreiden osaamisvaatimuksiin, tai odotuksiin työnhakijan kyvykkyyksistä. Tämä voi tuoda omia haasteita järjestötyöntekijöille työmarkkinoilla. Järjestöissä työskentelevillä on usein vahvaa osaamista esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalta, kehitysyhteistyöstä, vaikuttamistyöstä tai vapaaehtoistoiminnan koordinoinnista. Kaikissa näissä esimerkeissä korostuvat vahvat vuorovaikutus- ja viestintätaidot, projektiosaaminen ja oman työn johtaminen.

Vaikka Lusa on uransa aikana ollut monesti rekrytoijan roolissa, myös hän on kokenut haastavaksi sanoittaa laajaa osaamistaan. Järjestömaailmassa hankejohtamisessa on kuitenkin omalaatuiset erityispiirteensä.

”Siinä kun liike-elämässä tarkastellaan taloudellisia ja henkilöstöresursseja, järjestösektorilla vapaaehtoistoimijoiden panos on merkittävä, minkä vuoksi vapaaehtoistoimintaan ja siihen liittyviin prosesseihin panostaminen on hyvin keskeisessä asemassa”, Lusa avaa.

”Myös järjestösektorin rahoitusrakenteet ovat niin omalaatuisia, että niihin liittyvän ammattiosaamisen kuvaileminen voi olla kinkkistä. Pyrin suhtautumaan tähän innostavana haasteena. Monet järjestöammattilaisuudelle keskeiset taidot, kuten hankkeiden suunnittelu ja kehittäminen, tiimityöskentely sekä viestintä- ja sidosryhmätyötaidot, ovat vaivattomasti sanoitettavissa. Hankejohtamisen kannalta merkittävät osaamisalueet, esimerkiksi resurssien hallinta ja operatiivisen toiminnan koordinointi, soveltuvat yhtä lailla liike-elämään kuin järjestösektorille”, hän jatkaa.

Järjestöalan nimikkeet eivät myöskään aina kerro koko totuutta suhteessa siihen, mitä kaikkea työtä ja osaamista nimike pitää sisällään. Järjestöissä tehtävä työ vaatiikin usein moniosaajan identiteettiä ja generalistin luonnetta – ja tätä potentiaalia ei aina rekrytointiprosesseissa huomata.

”Työnhakijan oma vastuu sanoittaa omaa osaamistaan korostuu. Pienissä ja keskisuurissa järjestöissä työntekijät tekevät oikeasti ihan kaikkea, he ovat todellisia moniosaajia. Sen lisäksi, että he voivat olla jonkun tietyn substanssin syväosaajia siinä samalla”, Lusa kertoo.

Ammattijärjestöltään Miia Lusa kaipaisi vielä lisää tukea ja tulkkausta siihen, miten järjestöalan osaamista voitaisiin soveltaa esimerkiksi myös muilla sektoreilla. Uusia näkökulmia oman osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen hän on löytänyt Specian tarjoamista palveluista ja jäseneduista.

Järjestöt ovat kansalaisyhteiskunnan elintärkeä voimavara

Suomen vahva ja monipuolinen järjestökenttä on keskeinen osa kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuutta. Järjestöt tekevät tärkeää työtä tukemalla haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ja ryhmiä sekä tarjoamalla tukea monenlaisissa elämäntilanteissa. Järjestöillä on merkittävä rooli myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen edistämisessä, sillä ne tarjoavat kansalaisille merkityksellisiä osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia. Järjestöt toimivat tärkeinä yhteistyökumppaneina julkiselle sektorille, tuoden kansalaisten äänen kuuluviin ja vahvistaen demokratiaa, mikä tekee niistä suomalaisen yhteiskunnan korvaamattoman peruspilarin.

Järjestösektorilla työskenteleviä ihmisiä yhdistää ennen kaikkea yhteisöllisyys ja tekemisen meininki. Monet ihmiset ovat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä järjestöalalla.

”Työkulttuuri on kannustava ja inspiroiva. Tämä on voimavara, mitä moni järjestöammattilainen voisi myös tuoda mukanaan muille sektoreille. Samalla yhdistysten toimintakulttuuri on asia, joka kannattelee monia muutosten keskellä”, Lusa kertoo.

Rekrytoijien kannattaakin olla avoimia, sillä järjestötyön ammattilaisella voi olla valtavasti annettavaa myös jossain aivan toisenlaisessa toimintaympäristössä.