Asiantuntijatyö voi olla luonteeltaan mieltä kuormittavaa, etenkin jos työnkuva edellyttää paljon itsensä johtamista, laajoja asiakokonaisuuksia ja projektinhallintaa. Kuormittuneisuus ja uupuminen ovat kuitenkin inhimillisiä asioita, mutta välillä voi olla vaikea huomata, milloin oma työssä jaksaminen on koetuksella.

Ei ole kauaakaan siitä, kun Helsingin Sanomat uutisoi Terveystalon tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset jäävät yhä useammin sairaslomalle mielenterveyden ongelmien vuoksi. Tämä ilmiö on erityisesti havaittavissa nuorten naisten keskuudessa. Työuupumuksen havaitsemista ja hoitoa hieman hankaloittaa se, että työuupumus ei itsessään ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua muun muassa masennukseen ja unihäiriöihin.

Specian työpsykologi Karri-Pekka Kauppinen kuvailee uupumukseen liittyen työn ja arjen suhdetta: ”Ihminen on kokonaisuus, ja jos työssä sakkaa, niin kyllä se näkyy siviilipuolellakin. Saatamme myös kompensoida omaa elämäämme: hyvillä harrastuksilla jaksetaan huonoa työtä ja hyvällä työllä jaksetaan raskasta arkea. Ongelmallista siinä, että työuupumukselle ei ole omaa diagnoosia on se, että silloin ei päästä pureutumaan välttämättä suoraan juurisyyhyn, joka voi olla työperäinen, vaan fokus on yksilön siviilielämän hyvinvoinnissa.”

Miten uupumuksen oireisiin tulisi reagoida?

”Sanotaan, että 2-3 viikkoa ihminen pystyy surffaamaan siten, että tekee täysillä juttuja, mutta jos kuormittava tilanne ei helpota tämän jälkeen, täytyy siihen reagoida”, kertoo Kauppinen.

Kauppinen jatkaa, että mitä aikaisemmin uupumuksen oireisiin havahtuu, sitä paremmin niitä voidaan lähteä korjaamaan. Uupuneen tilan korjaaminen vaatii arjessa korjausliikettä, eli jonkun asian lisäämistä ja jonkin asian vähentämistä. Arki saattaakin joskus yhtäkkiä alkaa autopilotilla liukumaan uupumuksen puolelle. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää alkaa itse valitsemaan aktiivisemmin toisin: ottaa rohkeammin omaa tilaa ja olla itsekkäämpi. On hyvä opetella sanomaan jyrkemmin johonkin asiaan, jotta voi sanoa jollekin tärkeämmälle kyllä.

Mutta mistä sitten tunnistaa uupumuksen oireet, jotta niihin voi puuttua?

Näin tunnistat alkavan uupumuksen!

  1. Harrastukset. Tunnistat alkavan uupumuksen siitä, että harrastukset tippuvat pois. Alat käpertymään enemmän sohvalle ja karttamaan kuormitusta aiheuttavia tilanteita.
  2. Välttelevä käyttäytyminen. Et suhtaudu enää odottavaisesti esimerkiksi kaverien näkemiseen tai kahvihuoneessa jutusteluun. Arki alkaa keskittymään voimavarojen suojeluun, eikä niiden keräämiseen.
  3. Unen laadun tai määrän heikkeneminen. Uupumus alkaa vaikuttamaan usein unen laatuunkin heikentävästi, mutta usein se tapahtuu huomaamatta.

Kun on huomannut itsellään uupumuksen oireita, on vielä eri asia saada suu auki työpaikalla aiheesta. Välillä ihmiset ajautuvat Kauppisen mukaan uuvuttavassa tilanteessa valittelemaan omaa kiirettään esimerkiksi kahvihuoneessa, koska se tuo hetkellisen hyvän olon tunteen. Tällöin olisi kuitenkin ensisijaisen tärkeää puuttua juurisyyhyn, eli siihen, mitkä asiat omassa työssä tuovat vaikeita ja kuormittavia elementtejä. Tällöin voit esimerkiksi lähestyä omaa esihenkilöä aiheen kanssa!

Näin otat uupumuksen puheeksi esihenkilösi kanssa!

Kauppinen sanoo, että esihenkilöt tietävät hirveän harvoin, mitä uupuneen henkilön mielessä tapahtuu. Etenkään väliportaan esihenkilöillä ei välttämättä ole edes vapauksia tehdä konkreettisia muutoksia. Tällöin uupumusta kokiessa kannattaa varmistaa sitouttavuuden lisäämiseksi, että viesti menee perille kirjallisesti.

Kauppinen kuvailee uupumuksen esiin ottamisen prosessia seuraavasti: ”Suosittelen esimerkiksi ottamaan sähköpostitse yhteyttä esihenkilöön lyhyesti ja ystävällisesti, ja ehdottamaan tapaamista parin kolmen päivän päähän, jolloin yleensä kalenterista löytyy jo jokin rako jutella. Tapaamista ei kuitenkaan kannata ehdottaa liian pitkän ajan päähän, jotta se ei aiheuta liikoja paineita.”

  1. Tee itsellesi agenda tapaamista varten. Mitkä ovat sinulle tärkeät tavoitteet ja miten asiat sujuisivat paremmin? Agendaa ei tarvitse lähettää etukäteen, vaan se kannattaa avata vuorovaikutuksessa.
  2. Kirjaa tapaamisen aikana agendaan juttelutuokiossa tapahtuneet konkreettiset toimenpide-ehdotukset
  3. Lähetä toimenpide-ehdotukset kuittauksena esihenkilölle tapaamisen jälkeen.
  4. Seuraa tilannetta. On hyvä sopia toimenpiteitä, mitä odotetaan tapahtuvan ja niille seurantapäivämäärä, jolloin katsotaan, miten tilanne on edennyt. Kun asiasta on käyty keskustelua esihenkilön kanssa muutamaan otteeseen, tulisi jotain muutoksia tapahtua.

Loppuun Kauppinen vielä toteaa rohkaisevasti: ”Oman uupumuksen kanssa kannattaa yrittää olla eteenpäin suuntaava. Ihmiset käyttävät aika paljon energiaa oman olon oikeuttamiseen, mutta tärkeää olisi koittaa kasvaa sen yli ja pohtia niitä työhön liittyviä asioita, joiden tulee muuttua. Esihenkilö ei ole terapeutti, eikä hän voi liittyä alaisensa koko tunneskaalan kirjoon. Se olisi ihanaa, jos liittyisi ja onnekkaissa tapauksissa niin saattaa käydäkin!”

Lähteet:
Duodecim 29.6.2018
työterveyspsykologi Kirsi Ahola, psykiatrian erikoislääkäri Katinka Tuisku ja työterveyshuollon erikoislääkäri Helena Rossi
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681

Alli Alho Viestintäasiantuntija