Kukaan ei voi välttyä työelämän ja asiantuntijatyön muutoksen mantralta. Etenkään asiantuntijatyön tuottavuus ei ole enää sidoksissa aikaan ja paikkaan. Voisiko siis tyypilliselle kahdeksan tunnin työpäivälle ja 40 tunnin työviikolle löytyä toista vaihtoehtoa?

Elämäni on mosaiikki, jossa sovitan yhteen opiskelua, harrastuksia, perhe-elämää ja ystäviäni sekä työtehtäviäni. Ajoittain tuntuu, että aikataulusulkeista huolimatta tunnit eivät vain riitä. Olen kuitenkin vakuuttunut, että työni ohella läsnäoleva vanhemmuus, työelämätaitojeni päivittäminen ja ammattijärjestötoiminta ovat olennainen osa hyvää kansalaisuutta, joille ei aina osata osoittaa sille kuuluvaa arvoa.

4 + 1 päiväinen työviikko lisäisi joustoja, joista kaikki hyötyvät

Työajan ja -paikan joustojen on todettu lisäävän työn tuottavuutta, työssä viihtymistä ja tyytyväisyyttä omaan elämään. Aika ajoin julkisuuteen onkin noussut ehdotelmia ja tutkimuksia siitä, millainen voisi olla vaihtoehtoinen malli toistasataa vuotta vanhalle tavallemme mitata työn tuottavuutta pääosin työpaikalla tai –tehtävissä vietetyllä ajalla.

Olisiko mahdollista kehittää mallia, joka parantaisi työhyvinvointia, edistäisi elinikäistä oppimista ja nivoisi joustavammin yhteen vapaa-ajan ja työn? Speciassa olemme pyöritelleet ajatusta 4+1 päiväisestä työviikosta. Siinä työntekijä saisi itse määrittää viidennen työpäivänsä käytön. Hän voisi käyttää sen kokonaan tai osittain työtehtävissä, muissa osaamista kehittävissä tai hyvinvointia edistävissä toimissa. Näitä toimia voisivat olla esimerkiksi opiskelu, oman yritystoiminnan harjoittaminen, perheen ja työn tasapainoisempi yhdistäminen tai oman hyvinvointinsa ylläpitäminen muin keinoin.

Nelipäiväisen työviikon ei kuitenkaan tulisi tarkoittaa, että henkilö joutuisi tekemään viiden päivän työn tynkäviikossa. Joustojen lisäksi nelipäiväinen työviikko mahdollistaisikin työn jakamisen yhä useammalle.

Lopulta työn tuloksellisuuden mittaamisen ei tulisi perustua vain työaikaan. Todellista tuloksellisuutta edistettäisiin tarjoamalla tukea työnohjaukseen, itsensä johtamiseen sekä henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Näille kaikille on kysyntää eritoten itsenäisissä asiantuntija- ja johtotehtävissä. Tuloksellisuus, mahdollisuus itsensä toteuttamiseen, hyvinvointi ja palautuminen kulkevat rinnakkain työelämässä.

Tutkimusten mukaan etenkin nuoremmat sukupolvet tekisivät mielellään lyhyempää työpäivää. Vaikka 4+1 työviikko ei olisikaan ideaaliratkaisu työn tuottavuuden uudelleen määrittämiseen, olisi se kuitenkin edistysaskel työelämän joustojen suuntaan. Mahdollisuus nelipäiväiseen työviikkoon tulisikin olla enemmän normi kuin poikkeus. Tätä edistettäisiin parhaiten työntekijä ja -antajapuolen vuoropuhelulla aiheesta työn tuottavuudesta ja työelämän joustojen suhteesta siihen. Itse kukin voi pohtia ajatusleikkinä, miten käyttäisi ylimääräisen päivän viikossa ja miten se tukisi omaa työssä jaksamista ja kehittymistä.

 

Pasi Hario Specian puheenjohtaja