Aina ajankohtainen!
Etusivu > Tapahtumat ja toiminta > 2/2017 Kolumni | Ihmiset vievät koneiden työt

2/2017 Kolumni | Ihmiset vievät koneiden työt

| Specia

 

 

Kun olin saanut valmiiksi Demos Helsingin Työ 2040 -julkaisun, pääni oli aika täynnä erilaisia työn määritelmiä. Yksi määritelmä on jäänyt vaivaamaan minua: ”Työ on se aktiviteetti, jonka miehet ja naiset suorittavat kohdatakseen sen, mitä työorganisaatio ei ole antanut ilmi jo ennakkoon.”

Määritelmä jäi ensin mieleen vain siitä syystä että siinä on kummallisesti lähdetty erottelemaan työntekijöiden sukupuolia  –  en tiedä sitten johtuuko tuo käännöksestä. Mutta nyt jälkeenpäin on myönnettävä, että jokin muukin tässä Ammattiliitto Pro:n Karri Lybeckin tekstistä silmiini osuneessa psykiatri Christopher Dejoursin määritelmässä kolahti. Ja sitten, yhtäkkiä, ymmärrän sen.

Jos työtä on se, mitä ei voida ennalta ohjeistaa, automaatio ei poista työtä. Digitalisaation yhteiskunta on algoritmien yhteiskunta.
Se on sääntöjen yhteiskunta, jossa mikään ei kytkeydy (tai hyperkytkeydy) ennen kuin kaikki on standardoitu: rajapinnat, data, palvelut, alustat. Digitaalisessa yhteiskunnassa kaikki on rajattu, nimetty, määritelty, speksattu, ohjeistettu.

Algoritmit ovat ohjeita. Ohjeet ovat sääntöjä. Italialainen lakko on mielenilmaus, jossa tuotanto käytännössä seisautetaan tekemällä työtehtävät täsmälleen niin kuin ne on käsketty tekemään. Se on täydellinen esimerkki Dejoursin työ­määritelmän oivallisuudesta: tosiasiassa työ on ulkoista ennak­koon asetetulle. Dejoursin määritelmää seuraten työ on siis jotain sellaista, joka tehdään algoritmien jälkeen.

Olennaista ei ole se, tekeekö algoritmisoidut tehtävät ihminen tai kone. Jos toteuttaa vain ohjeita, kyseessä ei ole Dejoursin määritelmän mukainen työ. Italialainen lakko on sekä seurauksiltaan että itse toiminnan näkökulmasta ihan yhtä lailla lakko kuin kotiin jääminen olisi. Mitä jos työn tulevaisuuden tai nykyisyyden haaste ei olekaan se, että työ katoaa, vaan se, että työ määritellään yhä tarkemmin: tuotanto algoritmisoituu ainakin sillä tavalla, että me ihmiset jäämme sen vangiksi toteuttamaan ennalta määrättyä eityötä. Tämä ennalta määrätty eityö on mahdollista automatisoida, jos niin halutaan.

Naurettavaa, saatat ajatella. Kyllähän Ford ohjeisti eli algoritmisoi työtehtävät jo 1900-luvun alussa! Toki, mutta ei tieto näistä algoritmeista ole kadonnut: ihmiskunnalla on ollut 120 vuotta aikaa kerryttää toiminnan reseptejä yhä uusiin tuotannon ja palvelun muotoihin. Algoritmisoituminen kiihtyy, kasautuu ja lisääntyy: yhä uusia tuotteita ja palveluita voidaan tehdä, mutta lisääntyneiden ohjeiden vuoksi niiden tekeminen vaatii yhä vähemmän ja vähemmän (dejoursilaista) työtä, toisin sanottuna siis yhä kapeampi osa tuotannosta on inhimillistä toimintaa.

Tämä ei ole uusi ajatus. Näkemys siitä, että yhä kiihtyvän kapitalismin myötä ihmisten toimintaa määrittävät säännöt lisääntyvät kunnes ihmisyyttä ei ole jäljellä kuin sääntöjen hitsaamassa ahtaassa rautahäkissä, esiintyy esimerkiksi Weberillä, joka käyttää tästä byrokratian sivutuotteesta nimeä stahlhartes Gehäuse: teräksenkova kuori. Mutta Weber ei aavistanut sitä, että byrokratian kiristävä nuora voi toimia myös automaation mahdollistajana. Tarkkaan ohjeistetut tehtävät voidaan automatisoida. Toimintaympäristöt joihin on mahdollista kuvitella säännöstö, voidaan automatisoida. Tällä tavalla on mahdollista vapauttaa ihmisiä algoritmein määritetystä puurtamisesta takaisin työhön.

Työllisten ja työttömien
on vaadittava
täysautomaatiota.

Mitä tästä seuraa? Ainakin yhtä tärkeää kuin hahmottaa kuinka suuri osa nykyisistä töistä, työpaikoista tai ammatinkuvista on automatisoitumassa, on ymmärtää, kuinka iso osa erilaisista asioista joita ihmiset tekevät on jo täysin määritelty. Toisin sanoen on tunnistettava, mitkä tuotannon osat on jo algoritmisoitu mutta ei automatisoitu! On väitetty, että Britanniassa autonpesu tehdään yhä harvemmin automaatissa. Uudet bensa-asemat eivät rakenna autonpesuautomaatteja. Sen sijaan autoja pesevät työläiset. Matalapalkka-aloilla työmarkkinoiden kilpailu kovenee, joten näiden tehtävien automatisointi tulee vähemmän kannattavaksi!

Kuitenkin juuri tästä syystä matalapalkkaisen tuotannon täysautomatisointi olisi tehtävä. Kun tarkkaan ohjeistetut, algoritmisoidut matalapalkkatyöt automatisoituvat, tulevaisuuden entry level job on ajattelutyötä tai mestari-oppipoika-tyylistä käsityötä. Hyvä automaatio on sellaista automaatiota, jossa robotti antaa ihmiselle aikaa ihmetellä. Ihmetellä mitä? Perustavanlaatuisia toiminnan syitä, keinoja määritellä ongelma paremmin, esteettisiä näkökulmia, uusia yhdistelmiä, ihmisyyttä itseään. Vaikka yksikään puolue ei suostuisi ottamaan tehtävää asialistoilleen, työllisten ja työttömien on vaadittava täysautomaatiota. Siinä on nimittäin ihan riittävästi tehtävää jokaiselle meistä, että yritämme automatisoida kaikki ne asiat jotka on tarkkaan määriteltävissä.


Kirjoittaja johtaa ennakointia ajatushautomo Demos Helsingillä ja on kevään ajan vetänyt Specian tulevaisuustyötä.

Johannes Koponen, Demos Helsinki