Ajankohtainen Tampereen korkeakoulujen yhdistymistä käsittelevä pro gradu -tutkielma nostaa tapetille onnistuneen muutosjohtamisen elementtejä. Tästä kirjoituksesta käy ilmi, mitkä ovat onnistuneen muutosjohtamisen elementtejä.

Pro gradu -työni, jonka tein Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa artikkelin muodossa, on ajankohtainen yliopistojen yhdistymiseen, eli Tampere3-prosessiin ja sen muutoksen johtamiseen liittyvä case-tutkimus. Tampereen korkeakoulujen yhdistymisessä tavoitteena on yhdistää tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimusalat, jolloin on mahdollista vastata räätälöidymmin muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin sekä edistää valtakunnallista kilpailukykyä. Tarkoituksena on saavuttaa korkeakoulujen rajapinnat ylittävä, kansainvälisesti kiinnostava ja monialainen tutkimus- ja oppimisympäristö. Tampereen yliopiston nimellä aloittava korkeakouluyhteisö on hallinnollisesti valmis aloittamaan työnsä 1.1.2019.

Onnistunut muutosjohtaminen tarvitsee kahta johtamistapaa

Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Rakenteellisten muutosten taustalla nähdään usein pelkästään management- johtajuuden eli asioiden, toimintojen ja rakenteisiin liittyvien muutosten johtamisen merkitys, vaikka vähintään yhtä tärkeää on leadership-tyyppinen, ihmisten johtamiseen painottuva johtaminen. Tämän case-tutkimuksen tarkoituksena oli eläytymismenetelmän avulla selvittää, millainen johtaminen sitouttaa muutokseen ja miten onnistunut tai epäonnistunut muutosjohtaminen näkyy yhdistyneen korkeakouluyhteisön tulevassa arjessa.

Tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsenet, jotka tutkimukseen osallistuivat, eläytyivät tilanteisiin joko onnistumis-  tai epäonnistumisnäkökulman kautta ja kirjoittivat niiden näkökulmasta omat skenaarionsa. Tällaisen menetelmän kautta oli siis mahdollista kurkistaa Tampereen yliopiston arjessa muutaman vuoden kuluttua elettävään tulevaisuuteen.

Sisäisellä viestinnällä ja yhdessä tekemisellä eteenpäin

Vastauksista näkyi selkeästi tunne viestinnän avoimuuden puutteesta ja johtamisen eristäytymisestä norsunluutorniin. Tästä syystä huolenaiheena koettiin tutkimus- ja opetushenkilökunnan työilmapiirin ja -motivaation kehitys, kuten myös epävarmuus opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden kiinnostuksesta uutta korkeakouluyhteisöä kohtaan. Vastauksista – sekä onnistumis- että epäonnistumisnäkökulmista – kuvastui toive siitä, että johtaminen suuntautuisi alhaalta ylöspäin, tutkimus- ja opetushenkilökuntaa kuunnellen ja osallistaen viestinnän ja päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden kautta. Tällaisen toiminnan koettaisiin lisäävän luottamusta; luottamusteema nousikin merkittävimmäksi tekijäksi muutokseen sitouttamisessa ja myönteisessä tulevaisuuskuvassa.

Luontaista muutosvastarintaa on jokaisen muutoksen kohdalla, mutta tuloksista oli selkeästi tulkittavissa halu tehdä yhdessä ja ylpeydellä tulevasta Tampereen yliopistosta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla merkittävä korkeakouluyhteisö niin tutkimuksellisesti kuin innovatiivisesti, yhteiskunnallisesti merkittävää hyötyä tuottaen. Tämän saavuttamiseksi avaimet ovat muutosjohtamisessa. Pallo on heitetty!

Voit lukea koko tutkielman täällä.

Pia-Christina Roth