Specian pitkäaikainen jäsen Tapio Heiskari lähti koronapandemian aikana ennakkoluulottomasti opiskelemaan ohjelmointia. Saamme nyt kuulla Tapion kokemuksia ohjelmoinnin opiskelusta sekä siitä, miten moniosaaja voi hyötyä myös tämän kaltaisista taidoista työelämässä! 

Ohjelmoinnin opiskelu haastaa myös moniosaajaa ajattelemaan uudella tavalla

Aloitin viime keväänä opiskelemaan ohjelmointia. Olin pidempään miettinyt, että pitäisi kokeilla miten suksi luistaa toisenlaisella alustalla, ja pandemian pakottamana päätin käyttää lisääntyneen vapaa-ajan hyväkseni.

Vuosi opintojen aloittamisen jälkeen voin todeta, etten vieläkään ole koodari eikä se ollut alun perin tavoitteenikaan, mutta koodauksen opettelu on ollut hauskaa ja hyödyllistä! Ennen kaikkea se on herättänyt ajattelemaan, mitä hyötyä omassa osaamisrepertuaarissa on tällaisesta uudesta taidosta.

Valttia työelämässä

Usein kuulee ja lukee eri medioista, että kaikkien pitäisi osata ohjelmointia tässä valloillaan olevassa työn murroksessa.

Tämä ei kuitenkaan mielestäni pidä ihan näin mustavalkoisesti paikkaansa. Olen työni puolesta jonkun verran perehtynyt asiaan ja huomannut, että taitavia koodareita toki tarvitaan, mutta vielä enemmän tarvitsemme monilla toimialoilla asiantuntijoita, jotka ymmärtävät vähän koodin päälle.

Tämä johtuu oikeastaan kahdesta eri seikasta. Ensinnäkin tarvitaan niitä asiantuntijoita, jotka ymmärtävät digitalisaation mahdollisuudet ja pystyvät näkemään omalla työpöydällään ja omassa organisaatiossaan, mitä voidaan kehittää ja parantaa digitaalisilla työvälineillä. On tärkeää ymmärtää sekä se, mitä voisi tehdä, että se, mitä ei ainakaan missään nimessä kannata tehdä.

Toisekseen nämä samat asiantuntijat voivat toimia kulttuuritulkkeina toimialojen välillä. Jokainen (iso)vanhempiaan tietokoneen käytössä neuvonut tietää, että ihmiset hahmottavat asioita hyvinkin eri tavoin. Samanlaisia näkemyskuiluja on työelämässä, ja niiden ylittämiseen tarvitaan ymmärrystä.

Kirjoitin jokin aika sitten raporttia tutkimuksesta, jossa käsiteltiin tekoälyyn liittyvää koneoppimista ja sen hyödyntämistä nimenomaan osaamisen näkökulmasta. Siihen pätee oikeastaan täsmälleen sama kuin ohjelmointiin. Media on pullollaan hehkutusta tekoälystä, eikä suotta: koneoppiminen tekee tuloaan monille toimialoille, ja olemme siinä vasta aika alkuvaiheessa. Juhlapuheiden sijaan on kuitenkin lähitulevaisuudessa huomattavasti hyödyllisempää ymmärtää, mikä se tekoäly oikein on, miten se toimii ja mihin sitä voi soveltaa.

Jos specialaisen kannalta miettii, tällaiset valmiudet ovat aika hyvä lisä moniosaajan työkalupakkiin.

Ajattelua uusiksi

Humanistin tai kasvatustieteilijän ei tarvitse kuitenkaan ryhtyä täysveriseksi koodariksi, vaan ennen kaikkea kyse on ajattelun ja näkökulman laajentamisesta omassa toiminnassa. Kun ymmärtää koneen toimintalogiikkaa, ymmärtää myös sen ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia.

Työelämässä tällainen osaaminen on mielestäni ehdottomasti hyödyllistä. Vaikka en ole vielä täysin pystynyt hyödyntämään ohjelmoinnin opiskelusta saatuja taitoja työelämässä, sen opiskelu on saanut minut uskomaan, että siitä voi tulevaisuudessa olla arvaamatonta hyötyä. Ohjelmoinnin opiskelu on haastanut minua ajattelemaan uudella tavalla. Eräs tuttu sanoi ohjelmointia opetellessaan oikein tuntevansa ”miten aivoissa palikat loksahtelevat uusiin asentoihin”. Jokainen tällaisen ahaa-elämyksen joskus kokenut tietää tunteen.

Uuden opettelulla voi olla mahdollisten sovellutusten lisäksi myös arvo jo itsessään. Tätä kirjoittaessani tuli mieleen Guardianin artikkeli aloittelijuuden hienoudesta. Erityisesti työelämässä ja arjessaan urautuneelle voi olla yllättävän virkistävää heittäytyä uuden äärelle.

Eikä edes mennä keskusteluun sivistyksen merkityksestä ihmiselle. Kieli se on ohjelmointikielikin!

Saattaa viedä mukanaan

Pandemia toi omalle kohdalleni lisää vapaa-aikaa, vaikka etätyössä jatkuva tietokoneen ääressä istuminen on hetkittäin tuntunut raskaalta. Poikkeustilan keskellä voi moni pohtia, mikä ihme saa ihmisen aloittamaan kaikista maailman asioista ohjelmoinnin.

Yksinkertaisesti, se on kivaa!

Edellä mainittu palikoiden loksahtelu korvien välissä on parhaimmillaan oikein nautinnollista. Kun huomaa osaavansa jonkun vielä äsken mystiseltä tuntuneen asian, onnistuminen todella palkitsee! Saman tutun kanssa pohdimme, milloin muuten tulee ihan häpeämättä tuulettaneeksi onnistumista kotikoneen ääressä.

Toki ärräpäitäkin pääsee, eikä onnistuminen tule helpolla tai välillä nopeastikaan. En ole itsekään ehtinyt tai jaksanut suorittaa kursseja lopulta kovin montaa. On ollut muutakin tekemistä.

Tässä piileekin joustavien verkkokurssien hienous. Suorittamani moocit, eli massive open online courset eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja: niitä voi suorittaa hiljakseen ajan myötä tai suoraan putkeen kuin suosikkisarjaansa bingettäisi. Välillä on ehtinyt tehdä yhden tehtävän työpäivän jälkeen, välillä taas lukkiutunut neljäksi tunniksi keskittyneesti koodien äärelle.

Mistä pääsee liikkeelle?

Laajin valikoima kursseja löytyy verkostoyliopisto FITechistä. Itse olen tehnyt aloittelijoille suunnattuja mooc-kursseja, jotka tunnistat 101-tunnuksesta. Ohjelmoinnin lisäksi tarjolla on monenlaista it-alan kurssia tietoturvan perusteista syvällisempään tietojärjestelmäosaamiseen. Kaikki ovat suomalaisten yliopistojen tarjoamia kursseja.

Myös Helsingin yliopisto tarjoaa erilaisia ohjelmointiin ja tietotekniikkaan liittyviä mooc-kursseja. Useat muutkin suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat kaikille avoimia verkkokursseja. Jos englanti taittuu, ja miksipä ei taittuisi, tarjontaa on enemmän kuin yksi ihminen pystyy täysipäiväisesti tekemään. Parin kurssin perusteella voin suositella Courseraa, josta onkin jo useampi juttu omalla to learn -listalla.

Jos kiinnostusta ohjelmointiin löytyy, tarjontaa on mistä valita. Ajankäyttö voi toki olla monelle specialaiselle haaste, mutta verkko oppimisympäristönä sekä huolellinen ajankäytön suunnittelu auttavat alkuun pääsemisessä. Myös työnantajan kanssa kannattaa ottaa asia rohkeasti puheeksi. Moni ei välttämättä tule edes kysyneeksi esihenkilöltään, saisiko omaa työaikaa käyttää osaamisensa kehittämiseen. Vaikka lupaa ei tällä kertaa heltiäisi, tulee silti muistuttaneeksi työnantajaa sekä osaamisen päivittämisen tärkeydestä että omasta motivaatiostaan itsensä ja työnkuvansa kehittämisessä.

Kannattaa rohkeasti kokeilla, jos ohjelmointi kutkuttaa pienestikin! Ensimmäinen kerta todella on ilmainen, ja koodin äärelle saattaa yllättäen jäädä pidemmäksikin aikaa.