Joku saattaa kysyä: ”Miksi perhevapaauudistus olisi ajankohtainen nyt, kun se torpattiin viime keväänä?”. Vastaisin hänelle: ”Se on juuri sen vuoksi ajankohtainen. Aihetta täytyy pitää aktiivisesti yllä, että vielä jonain päivänä pääsisimme nauttimaan tasa-arvoisemmista vanhempainvapaista.” 

Olin hurjan pettynyt perhevapaauudistuksen kaatumiseen. Odotin kovasti, että Suomi siirtyy muiden Pohjoismaiden joukkoon, ja huomioi kuinka enemmän vanhempainvapaita käyttävät isät ovat koko perheen etu. Perhevapaajärjestelmä on tällä hetkellä puutteellinen, ja uuden ratkaisun tulee huomioida tietysti tasavertaisesti kaikki perhemuodot.  

Esimerkkejä tasa-arvoisemmista perhevapaamalleista löytyy ihan Suomen lähiympäristöstä Ruotsista ja Islannista. Islannissa WHO:n vertailevassa tutkimuksessa tarkasteltiin 11-, 13- ja 15-vuotiaiden lasten suhteita vanhempiinsa Euroopassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Viime vuonna julkaistuun tutkimukseen osallistui yli 220 000 lasta. Samaisen tutkimuksen mukaan lasten suhde isiinsä on Islannissa läheisempi kuin missään muussa maassa. 

Hyödyt ovat monesti toistetut ja täysin selvät. Asenteet ja ennakkoluulot nuorten naisten palkkaamista kohtaan muuttuvat, naisten eläkekertymä nousee ja palkkaerot tasoittuvat, lapsi saa viettää enemmän aikaa molempien vanhempiensa kanssa sekä isä lapsen kanssa ja lopputulemana naisten työllisyystilanne paranee.  Kyseessä ei ole siis vain perheen oma asia vaan vahvasti sukupuolittunut vanhempainvapaiden ja kodinhoidontuen käyttö vaikuttaa kaikkien naisten työmarkkina-asemaan negatiivisesti. 

Hoitovapaalla olo on kummallekin silmiä avaavaa 

Seuraavaksi peilaan hoitovapaan toteutumista omien kokemusten kautta, joten näkemykseni painottuu äidin ja isän rooleihin. Meidän perheessä on ollut itsestään selvää, että hoitovastuu jaetaan tasaisesti. Vietin ensin puoli vuotta lapsemme kanssa kotona ja puolisoni toiset puoli vuotta. Tämän jälkeen lapsi on viettänyt päivät ihanassa päiväkodissa opettelemassa uusia taitoja ja ryhmässä toimimista. Tämä oli ideaaliratkaisu, joka mahdollisti kummallekin arvokkaan yhteisen ajan lapsen kanssa, emmekä kumpikaan kuitenkaan tippuneet kärryiltä työn saralla. 

Muistan myös pöyristyneeni opiskeluaikoina Raija Julkusen (YTT) vetämällä yhteiskuntapolitiikan luennolla tutkimustuloksista, joiden mukaan yli 20 % kotiin jäävistä naisista koki omaksi oikeudekseen olla lapsen kanssa ja pitää breikkiä työstä. Entä lapsen tai toisen vanhemman oikeus samaan laatuaikaan? Tarvitaan ravistelevia rakenteellisia muutoksia, jotta saadaan muutoksia aikaan myös näissä asenteissa. 

Isähaaste alleviivaa tätä eriarvoisuutta hyvin tuodessaan esille myös isien oikeudet kotona lapsen kanssa olemiseen. Jotta ottaisimme kunnon askelia kohti tasa-arvoa, tulee naisen paikan yhä useammin olla töissä. 

Näin isänpäivän kynnyksellä voidaankin pohtia olisiko se kaikkein paras lahja kuitenkin partakoneen sijaan yhdessä vietetty aika oman lapsen kanssa.

 

 

 

Hanna-Mari Koski Palvelupäällikkö