Etätyösuositusten päätyttyä monilla työpaikoilla mietitään nyt samanaikaisesti, miten työtä järjestetään hybridinä, miten pidämme huolta yhteisöllisyydestä muutosten keskellä ja millä tavalla Ukrainan kriisiä voi käsitellä työyhteisössä. Tänä vuonna kevät voi olla työyhteisöille ja siellä toimiville ihmisille henkilökohtaisella tasolla poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa, sillä jokainen meistä reagoi muutoksiin ja uhkakuviin eri tavalla. Osaltaan kuormitusta lisää arvoihin liittyvä keskustelu siitä, saammeko kaiken tämän keskellä keskittyä itsellemme tärkeisiin asioihin.

Työn murros näkyy ja tuntuu työpaikoilla

Viimeisen kahden vuoden aikana koronapandemia on muovannut uusiksi työn tapoja monilla aloilla. On käyty keskustelua etätyöstä, yhteisöllisyydestä ja Great resignation -ilmiöstä, jossa ihmiset ovat pandemian aikana vieneet pohdinnat oman työuran suunnasta tekojen tasolle eri puolilla maailmaa. Se, miten ja missä teemme työtä on merkityksellisempää kuin koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi se, saako etänä edelleen työskennellä ja millä tavalla työtä hybridiajassa johdetaan ovat asioita, jotka varmasti ovat monen urapolkuaan uudelleen pohtivan mielessä. Työn murros näkyy ja tuntuu työpaikoilla ja lähes kaksi vuotta kestäneen etätyöskentelykauden jälkeen meidän oon uudelleen ohjelmoitava totutut tavat jälleen kerran. Osa meistä kaipaa jo toimistolle työkavereita tapaamaan, osaa ajatus ruuhkaisesta aamujunasta puistattaa ihan ymmärrettävästi. Osa ei ole voinut tehdä valintaa ja osa ei ole vieläkään päässyt kiinnittymään työyhteisöön, koska on tullut uuteen työyhteisöön tai aloittanut kokonaan ensimmäisessä työpaikassa aikana, jolloin kohtaaminen on ollut täysin uudenlaista ja odottamatonta. Työyhteisöissä on hyvä olla armollinen työkaverille, joka ei muistanutkaan kauan työmatkaan on hyvä varata aikaa tai mikä toimiston ovikoodi olikaan.

Kevään työehtosopimusneuvotteluja käydään arvolatautuneessa ilmapiirissä

Tänä keväänä käydään myös työehtosopimusneuvotteluja, jotka väkisinkin nostavat arvot mukaan työelämään liittyvään keskusteluun. Työntekijäpuolen näkökulmasta odotamme, millä tavoin työnantajapuoli arvottaa työtä palkan ja perhevapaauudistuksen näkökulmasta. Monet neuvottelutavoitteet ovat hyvinkin konkreettisia, mutta niiden syvyyksissä piilee vahva arvokeskustelu, joka latautuu vallitsevasta tilanteesta yhteiskunnassamme. Esimerkiksi kunta-alalla neuvottelut ovat edenneet olosuhteisiin nähden tahmeasti, ja tämän seurauksena kunta-alan työntekijät ovat tällä hetkellä ylityö- ja vuoronvaihtokiellossa ja osassa Suomen kaupunkeja on annettu lakkovaroitus. Nämä toimenpiteet voivat näyttäytyä äärimmäisiltä tilanteessa, jossa ihmisten katseet ovat kohdistuneet Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen ja Ukrainaan.

On ymmärrettävää, että pohdimme miten jotkut jaksavat neuvotella paremman suomalaisen työelämän puolesta, kun muualla eletään valtavan humanitäärisen kriisin keskellä.

Tämä kysymys nousee helposti esille varsinkin silloin, jos emme ymmärrä niitä kaikkia tekijöitä, jotka työehtosopimusneuvottelujen taustalla on. On toki mahdollista, että laajemmassa yhteisesti koetussa todellisuudessa työntekijöiden työtaistelutoimenpiteet voivat näyttäytyä liioiteltuna, mutta se todellisuus, josta nämä toimenpiteet kumpuavat on aivan totta niille ihmisille, joita asia koskee. Se, että vaatii parempia työehtoja tulevaisuuteen, ei tarkoita katseen kääntämistä juuri nyt käynnissä olevalta kansainväliseltä kriisiltä.

Tunnistatko oman vaikutuskehäsi rajat?

Jokainen meistä toimii oman vaikutuskehänsä piirissä. Vaikutuskehä on parhaimmillaan työkalu, joka auttaa meitä hahmottamaan asioita, joihin voimme vaikuttaa ja asioita, joihin taas emme voi. Tilanteessa, jossa elämme edelleen pandemian jälkinäytöstä ja katsomme jännittyneinä ja pahoinvointiin asti sotauutisia, rohkeutta on myös se, että pitää kiinni oman vaikutuspiirinsä rajoista. Näiden rajojen asettaminen on valitettavasti myös asia, joka nostaa arvokeskustelun herkästi pintaan.

Jos teen sen, mitä juuri nyt tarvitsen, olenko itsekeskeinen? Välitänkö riittävästi? Saankohan olla tätä mieltä?

Näitä kysymyksiä moni miettii ja sitä ei tarvitse pelätä eikä hävetä. Se, että pohdit näitä kysymyksiä kertonee juuri siitä, että välität sekä muista että itsestäsi.

Turvallisessa työyhteisössä myös arvoista voidaan puhua avoimesti

Työyhteisön arvot koostuvat toki niistä lauseista, jotka joku tai jotkut ovat organisaatiolle lausuneet kuvastamaan missiota ja visiota. Organisaation arvot voivat parhaimmillaan sanoittaa sitä tapaa, jolla jokainen työyhteisön jäsen aina johtoa myöten arjen tasolla toimii. Arvokeskustelu saa kuitenkin hurjasti lisää harmaan eri sävyjä, kun siihen otetaan mukaan jokaisen työntekijän oma arvomaailma. Olisi toivottavaa, että jokainen työntekijä voisi allekirjoittaa oman työpaikkansa arvot, sillä arvoihin sitoutuminen luo merkityksellisyyden kokemusta omaan työhön. Meillä jokaisella on kuitenkin oma kokemusmaailma, jonka kautta tunnustelemme sitä, millä tavoin ja milloin olemme samalla viivalla muiden kanssa. Omia arvoja kannattaakin ajoittain pysähtyä pohtimaan, ja ottaa myös muutokset omassa ajattelutavassa avosylin vastaan. Ja jos arvot ovat itselle jo hyvin selkeitä, voi pohtia miten niitä toisille sanoittaisi, jotta ymmärrys toistemme erilaisuudesta jokaisen keskusteluun osallistuvan kohdalla lisääntyisi. Tärkeää työyhteisöjen arvokeskustelussa onkin pohtia nyt sitä, millä tavoin jokaisen ihmisen henkilökohtaiset arvot saavat tilaa tässä keskustelussa. Johdolla ja esihenkilöillä on tämän keskustelun mahdollistamisessa tärkeä rooli!

Käydäänkö arvokeskustelua turvallisessa keskusteluilmapiirissä, jossa on lupa pohtia, kysyä tai olla eri mieltä? Tai saako arvoista keskustella ylipäätään?

Jokaisella meistä on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään – myös työelämässä

Työyhteisössä arjen tasolla näkyvät arvot eivät synny yksin organisaation strategiaan kirjatuissa teeseissä vaan siitä, millä tavalla kohtaamme toisemme. Turvallisuuden kokemus vahvistuu jakamisella ja sillä, että ihminen kokee olevansa hyväksytty omana itsenään ja hänen tarpeensa tulevat nähdyksi ja huomioiduiksi. Jos jatkuvasti ohitamme toistemme tarpeet, emmekä ole läsnä toisillemme, on vaikeaa yrittää ymmärtää toisen arvomaailmaa. Toisen rajojen kunnioittaminen kuuluu taitoihin, jota työelämässä kannattaa harjoitella, liittyi se sitten arvoihin tai ihan konkreettisesti työn tekemiseen. Luottamus ja yhteinen resilienssi työyhteisössä vahvistuu keskustelemalla – arvoista kannattaa siis rohkeasti keskustella ääneen ja työyhteisössä tälle keskustelulle on tärkeää antaa vallitsevassa maailmantilanteessa myös tilaa ja aikaa.

Kirjoittajana tällä kertaa työyhteisöjen vuorovaikutuksesta ja työelämän kehittämisestä inspiroituva viestintäsuunnittelijamme Pauliina