Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja fuusioidaan urakalla: 2000-luvulla Suomessa on tapahtunut kuusi ammattikorkeakoulujen fuusioitumista. Tampereen yliopiston yhdistymisen polkukin on ollut kivinen ja matkan varrelle on mahtunut niin nimen päättämisen vaikeuksia kuin kysymyksiä työntekijöiden oikeuksista.  

Fuusioituminen tai edes sen vilahtaminen tulevaisuuden mahdollisuutena aiheuttaa kysymysmerkkejä työyhteisössä työskentelevien mieleen. Ensimmäisenä ajatuksena se saattaa helposti yhdistyä pelkoon yt-neuvotteluista ja ylipäätään oman työtilanteen muuttumisestaNyt suuren muutosryppään läpikäyneen Tampereen yliopiston pääluottamusmies Sinikka Torkkola valottaa tunnelmia tämänhetkisestä tilanteesta kampuksella.  

Tampereen yliopisto myllerryksen keskellä

Kymmenen vuoden kokemus JUKOn pääluottamusmiehenä on rakentanut Torkkolalle vahvan ymmärryksen Tampereen yliopiston tilanteen tarkasteluun. Hänen äänestään on kuultavissa turhautuminen asioiden hoitamistapoihin ja huoli työntekijöiden puolesta. Torkkola jopa kuvailee tunnelmaa työnantajan ja työntekijöiden välillä ajoittain tulehtuneeksi. 

Fuusioitumisen aikana Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteenliittymän nimeä pohdittiin pitkään, mutta lopulta päädyttiin Tampereen yliopistoon. Nimen lisäksi pohdinnan alla oli tulevan korkeakoulun hallinnollinen muoto ja lopputulokseksi tuli säätiö. Tampereen ammattikorkeakoulu TAMKin osalta tämä kaikki tarkoittaa sitä, että se on nyt käytännössä Tampereen yliopiston omistuksessa. 

Torkkolan mukaan nyt viimeisimpänä haasteita toiminnalle tuntuu tuovan se, että yliopistotyönantajalla on ollut epäselvyyksiä yhteistoimintaperiaatteiden kanssa”Vallalla tuntuu olevan ajatus, että asioista suurin piirtein sopiminen on riittävää, mutta eihän se ole!”, Torkkola toteaa.  

Lähitulevaisuus saattaa tuoda mukanaan lisää yhdistymisiä korkeakouluyhteisön sisällä

Yliopistosta tuli ammattikorkeakoulun omistaja, joten ammattikorkeakoulussa säilyy samat työsuhteet ja vanhat käytännöt. Torkkola kertoo, että tällä hetkellä on kuitenkin alkanut neuvotteleminen liikkeen luovutuksesta, jossa olisi tarkoitus yhdistää joitain palveluprosesseja ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä 

Yksinkertaisia asioita toimintojen yhdistämiset eivät oleTorkkola kuvailee, että ongelmaksi voi tulla se, kun ihmiset ovat eri työehtosopimusten piirissä. Ammattikorkeakoulun työehtosopimuksessa monet asiat on kirjattu eri tavalla kuin yliopistopuolella. Torkkola sanoo, että ”Esimerkiksi etätyössä on eroavaisuuksia: ammattikorkeakoulun työehtosopimuksessa etätyön määritelmä on kirjattu eri tavalla kuin yliopistolla. Niistä tietysti olisi järkevää ottaa se vaihtoehto, mikä olisi työntekijöiden näkökulmasta parempi.” 

Fuusioituminen kulminoituu aina työyhteisön ytimeen: ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa

”Nyt fuusioitumisen jälkimainingeissa olen keskustellut henkilöiden kanssa työhyvinvoinnista ja useat tarinat ovat olleet surullista kuultavaa. Ihmiset voivat täällä huonommin kuin pitkään aikaan”, Torkkola kuvailee tämän hetkistä tilannetta. Selvästi jotain olisi pitänyt tehdä toisin, mutta mitä? 

Jos fuusioituminen olisi hoidettu hyvin, niin ihmisiä olisi pitänyt kuulla enemmän. Lisäksi olisi pitänyt tarkemmin harkita, mikä Tampereen yliopiston muoto on, kun varmasti olisi ollut muitakin vaihtoehtoja kuin säätiö”, Torkkola toteaa. 

Ihmiset asiantuntijatehtävissä ovat hyvin itseohjautuvia ja vastuuntuntoisia. Jos joku kävelee heidän ylitseen, se vie koko työmotivaation.” 

Torkkola arvioi, että Tampereen yliopistolla on vallallaan autoritaarinen johtamisjärjestelmä. Se on hänen mukaansa korkeakouluille hyvin vierasta, sillä siinä aliarvioidaan asiantuntijoiden osaamista, mikä vie työmotivaatiota. Torkkola kuvailee omaa näkemystään seuraavasti: ”Ihmiset asiantuntijatehtävissä ovat hyvin itseohjautuvia ja vastuuntuntoisia. Jos joku kävelee heidän ylitseense vie koko työmotivaation.” 

Jotain positiivistakin yhdistymisestä löytyy. Torkkolan mukaan hyvää pöhinää ja yhteistyön mahdollisuuksia on ollut viime aikoina AMKin ja yliopiston välillä. On erilaisia hankkeita ja paljon yhteisiä aloja, joiden parissa voidaan tehdä yhteistyötä”, Torkkola toteaa ja jatkaa: 

Tulevaisuuden osalta täytyy vain uskaltaa luottaa siihen, että tilanne paranee ja tehdä pääluottamusmiehenä oma voitavansa asioiden eteen.

Alli Alho Viestintäasiantuntija alli.alho@specia.fi