Elli Suonpää on ollut Specian korkeakouluharjoittelussa hieman reilu kolme kuukautta ja nyt harjoittelu on muutamaa työpäivää vaille paketissa. Paljon on mahtunut matkan varrelle, ja Elli on valloittanut toimiston väen ja Specian muut aktiivit yhteistyökumppaneitamme myöten jämptillä osaamisellaan ja herskyvällä luonteellaan. Nyt harjoittelun päätteeksi kysyimme Elliltä kokemuksia harjoittelusta!
 

Harjoittelusi on viimeisiä päiviä vaille valmis, miltä nyt tuntuu?

Outoa, että harjoittelu on pian hurahtanut jo ohi. Fiilis on haikea, mutta kuitenkin tyytyväinen. Harjoittelu on ylittänyt odotukseni monipuolisuudellaan ja usko omaan osaamiseeni on kasvanut roimasti; olen päässyt tekemään mielekkäitä juttuja ja koen myös Specian hyötyneen osaamisestani. Nyt kuitenkin innolla kohti tulevia uusia haasteita! 

Järjestit ”Tasa-arvo tehdään nyt” -keskustelukiertueen, mitä se opetti sinulle?

Keskustelukiertueen järjestäminen opetti ehdottomasti kokonaisuuden hallintaa sekä tasapainoa suurten linjojen ja pienten yksityiskohtien välillä. Lisäksi aikataulutus- ja fasilitointitaidot kehittyivät sekä ymmärsin ajantasaisen ja johdonmukaisen viestinnän tärkeyden. Lisäksi sain toimia tapahtuman järjestäjän roolissa ja näin ottaa vastuun koko kiertueen toteutuksesta ja käytännönjärjestelyistä. Kiertue onnistui hyvin, joten koen onnistuneeni kiitettävästi tästä vastuualueestani.  

Mikä oli harjoittelun paras kokemus?

En osaa nimetä yhtä yksittäistä kokemusta, sillä perus toimistoarkikin on niin moninaista – mutta osallisuuden kokemus on ollut tärkeää. Olen tuntenut kuuluvani täysillä porukkaan ja kokenut itseni tärkeäksi ja osaavaksi. Arkipäiväiset keskustelut ja ajankohtaisten asioiden käsittely ovat opettaneet paljon työelämäkentästä. Ihanaa on ollut huomata, kuinka samalla aaltopituudella olemme toimiston porukan kanssa, jolloin hyvinkin arkipäiväiset sattumukset muodostuvat hauskimmiksi ja piristävät työpäivää.  

Millaisiin haasteisiin törmäsit harjoittelussa ja miten selätit ne?

Haastavinta oli organisaation äänellä puhuminen itselle henkilökohtaisesti tärkeissä asioissa. Pyrin teroittamaan itselleni omaa rooliani osana järjestelmää ja muuttaa asioita järjestelmien omilla säännöillä. Haastavaa oli sietää myös omalla epämukavuusalueellaan olemista, kun oma tietotaito asiakysymyksistä ei ollut toivomallani tasolla. Muuten en ole joutunut kovin suurien haasteiden eteen, sillä harjoitteluni sisältö on muokkautunut omien toiveideni mukaan. Lisäksi Hanna-Mari harjoitteluohjaajanani on huolehtinut tehtävien määrästä ja mielekkyydestä sekä myös muun Specian väen kanssa siitä, että koen oloni aina tervetulleeksi ja osaksi porukkaa.

Kerro kolme asiaa, jotka opit harjoittelusta ammattijärjestössä.

  1. Ammattijärjestöjen tulevaisuus on riippuvainen järjestäytymisasteesta. Työelämä ei ole valmis, vaan työntekijöiden edunvalvontaa tarvitaan edelleen. Kiintoisaa on tarkastella näistä uusista lähtökohdista käsin, miten yhteiskunnallinen toimintakenttä kehittyy tulevaisuudessa. 
  1. Ammattijärjestöjen toiminnassa on selkeästi kaksi pääpainopistettä: edunvalvonta & kannanotot sekä palvelut & yksilön tukeminen urapolulla. Tähän sisältyvät erinäiset urapalvelut, neuvonta, työhyvinvoinnin tukeminen sekä osaamisen kehittäminen läpi työelämän. Edunvalvonnan tiukka ydin on lainsäädännössä, mutta myös muu yhteiskunnallinen kannanotto on nykyään entistä tärkeämmässä roolissa.  
  1. Sisäinen monimuotoisuus. Kuten myös moni muu järjestöala, myös ammattiyhdistysliike on värikäs ja monimuotoinen kokonaisuus, joka koostuu monista keskenään ajoittain kilpailevistakin näkemyksistä. Opettavaa on kuitenkin oppia työskentelemään moninaisten tavoitteiden ja ryhmien kanssa yhteistyössä yhteisten tavoitteiden eteen ja samalla pyrkiä edistämään oman järjetön tavoitteita.  

Mitä viet mukanasi harjoittelusta tulevaisuuteen?

Mukanani harjoittelusta vien ehdottomasti entistä vahvemman palon työelämäkenttään. Olen kiinnostunut yhä enemmän työelämän ajankohtaisista teemoista, kuten tulevaisuuden työstä, työhyvinvoinnista ja johtajuudesta sekä tietenkin tasa-arvoisemmasta työelämästä.  

Myös muut tekemisen ja olemisen tavat kulkevat toivottavasti mukanani; asioiden tekeminen positiivisen kautta, aktiivinen osallistuminen ja asioiden muuttaminen sisältäpäin voivottelun sijasta. Kärkitavoitteen lisäksi myös muita sivutavoitteita voi nostaa agendalle, mikä onkin nyt globaalin vastuun aikana entistä olennaisempaa. Ihailen Specian selkeitä ja oikeasti toteutettavia arvoja! 

Lopuksi haluan kiittää koko Specian porukkaa aivan loistavasta harjoittelusta, on ollut mahtavaa saada työskennellä kanssanne!  

Elli Suonpää Korkeakouluharjoittelija