Kysy Karrilta! on Specian palsta, jossa työpsykologimme Karri-Pekka Kauppinen vastaa hänelle lähetettyihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Palstan ensimmäisessä osassa pureudutaan työstä palautumiseen sekä vapaa-ajan ja työn väliseen tasapainoiluun. Nyt päästetään Karri ääneen!

Alkuun haluan huomauttaa, että ihmiselämän käsityötä vaativien ongelmien tekstiksi pelkistäminen aiheuttaa tiedon hukkaa, heikentää osumatarkkuutta ja altistaa erilaisille väärinymmärryksille ja tulkinnoille. Mikäli näistä herää sinulla ajatuksia tai haluaisit itse tarkastella tarkemmin jotakin, niin suosittelen varaamaan ajan Specian sivujen kautta. Jokainen meistä kaipaa joskus apua, ja sitä kannattaa pyytää ennen kuin on pakko.

Viihdyn töissä kaiken kiireenkin keskellä, mutta työt seuraavat kotiin. Huomaamatta jään pyörittelemään asioita myös vapaa-ajalla, ja kaikki keskustelut ystävien ja puolison kanssa kääntyvät helposti työhön, vaikka kuinka koittaisi puhua ihan muusta. Kaiken kukkuraksi yöllä uneksin lähes pelkästään töistä. Läppäri, puhelin ja kaikki muu konkreettinen jää aina työpaikalle, mutta miten jättää työ myös ajatusten tasolla työpaikalle?

Ihanaa omistautumista, mutta suhteesi työhön jää nyt hieman auki. Huomaatko, kuka kääntää keskustelun työhön ja miltä se tuntuu? Millainen mahtaa olla työhösi liittyvien vaatimusten ja toteuttamisedellytysten suhde? Muistuttavatko öiset uneksintasi kutsumuksellista elämän tarkoituksen täyttymistä vai alitajuntaista pakohuonepeliä? Joka tapauksessa tekstissäsi tulee esiin jonkinlaisen tasapainottamisen kaipuuta. Mikäli olet työssäsi enempi omasta valinnastasi kuin olosuhteiden pakosta, ja saat riittävästi aikaan oikeita asioita, niin vastauksia kannattaa etsiä juuri tuolta töiden ulkopuoliselta ajalta, mikä myös vapaa-aikana tunnetaan. Voi olla hyvä jättää työvälineet työpaikalle, mutta missä määrin olet valinnut, mitä hartioiden välinen työvälineesi tekee työn jälkeen? Mitä konkreettisesti toivoisit puolen vuoden päästä olevan enemmän, vähemmän tai eri tavoin kalenterissasi?

On palautumisen kannalta tosiasiallista, että väkevä työ vaatii jotakin vahvaa vapaa-ajalle, jotta ajatuksia saa työstä irti. Palautumisen tutkimuksesta tiedetään neljä pääelementtiä, jotka eivät tässä nyt tule tärkeysjärjestyksessä, mutta joista voit kokeilla poimia ainakin yhden johon kiinnittää huomiota: teet vapaa-ajalla asioita omasta etkä esimerkiksi kaverisi valinnasta, teet jotakin sopivasti haastavaa, kokeilet erilaisia arjen autopilottia sekoittavia asioita ja tietenkin rentoudut esimerkiksi kattoa katselemalla. Pelkkä rentoutuminen ei kuitenkaan riitä, vaan noilla kolmella muulla saat myös muuta puhuttavaa kavereidesi kanssa. Varsinkin erilaisten kavereiden seurassa.

Erilaisuus voi tulla jo sillä, että kuljet työmatkojasi toisin kuin helppoja ratkaisuja etsivä autopilottisi ehdottaisi. Myös unesi laatu ja määrä jäävät mietityttämään. Valtaosa palautumisesta tapahtuu unen aikana, ja uneen vaikuttaa paljon se, mitä teet valveillaolon aikana. Aavistelen, että työn vaatimuksia tai vapaa-ajan elementtejä muuttamalla untesi sisältö sekä työsi teho saattaa muuttua. Tästä teemasta on myös tulossa pieni videopätkä Specian kautta, jonka suosittelen tsekkaamaan.

Mikäli haluat tarkastella tai kysyä jotakin tarkemmin, niin voit olla rohkeasti yhteydessä myös minuun.

Palaan pian puolentoista vuoden perhevapaalta töihin. Ehdin ennen vapaata olla n. 10 vuotta työelämässä ja koin sinä aikana pari isompaa uupumusta ja annoin oikeastaan koko ajan työlle liikaa aikaa, voimavaroja ja valtaa määrittää arvoani. Olen vanhempainvapaan aikana oppinut priorisoimaan ja tekemään asioita tehokkaasti ja riittävän hyvin. Kun palaan työelämään en voi enää venyttää päiviä ja luvata olla mukana kaikessa. Minua tarvitaan myös kotona. Miten voisin varmistaa, etten luisu töissä taas vanhoihin tapoihin? Mitä pitkän vapaan jälkeen ja uudessa elämäntilanteessa töihin palatessa kannattaa (erityisesti oman jaksamisen kannalta) huomioida? Pelkään alun innostusta ja sitä että myös muut odottavat minulta samaa kuin ennen.

Kiitos. Otan osaa uupumuskokemuksien osalta, ja onnittelen vanhempainvapaan syistä sekä priorisoinnin jalon taidon kehittymisestä. Saatat huomata, että työpaikan vanhat tavat ovat todennäköisesti jossakin määrin säilyneet ja vastaavasti suurin muutos on tapahtunut sinun tavassasi katsoa maailmaa. Työpaikan jäsenet eivät tätä huomaa, ellet itse sitä kerro ja tarvittaessa alleviivaa. Elämääsi on voinut ilmestyä nyt lapsen lisäksi uusia, lapsen hoitoon liittyviä tärkeitä sidosryhmiä, ja he kaipaavat huomiointiasi. Uusi priorisointisi voi tuntua työpaikalla oudolta, mutta ole osaltasi saattamassa heitä muutokseesi. Kyllä vanhatkin koirat oppivat uusia temppuja, jos ne saavat syyn opetella. Ota itse aktiivisesti ote niiden kouluttamiseen, äläkä jää odottamaan sitä, että he tulevat hakemaan sinulta joustoa.

Alun innostus ja työn arvottaminen antavat olettaa, että saatat olla tekijätyyppi. Tekemisestä ei tarvitse luopua, koska se on osa tietä eteenpäin. Jotta jatkokin sujuisi sopivan tarmokkaasti, niin suosittelen lisäämään hieman harkintaa ja omien impulssien havainnointia oman toimintasi ohjaukseen. Sinulla ei ole niin kiire kuin ehkä ajattelet. Lyhyellä, taktisella asialla moni asia näyttää tavoittelun arvoiselta, mutta pitkällä ja strategisella tasolla ne eivät kaikki voi olla yhtä tärkeitä. Jaksamisen, tasapainon ja palautumisen varmistamiseksi ehdotan, että laitat kalenteriisi tavoittelun alaisiksi myös sellaisia asioita, joita haluat itse tehdä. Myös jokin unta seuraava laite voi auttaa arvioimaan, mitä tasapainollesi todella kuuluu.

Voiko työpsykologi auttaa parisuhdeongelmissa? Nehän usein myös heijastuvat työntekoon. Sama toimintamalli saattaa myös hankaloittaa työn tekoa ja parisuhdetta, esim. reagoiminen kiukulla.

Voi auttaa.

Työterveyspsykologin työ pyritään rajaamaan työhön liittyviin asioihin, mutta raja on käytännössä usein veteen piirretty. Mikäli parisuhde sakkaa, niin uni voi mennä ja sen myötä hetkellisesti myös työkykykin. Toisaalta, koska ihminen itse säilyy itsenään työ- ja parisuhdeympäristöstä toiseen, niin myös vastaanotolla käsiteltävien ajattelu- ja toimintamallien muutos voi näkyä molemmissa ympäristöissä. Parhaimmillaan työasioiden selvittelyn ohessa saamani palaute on ollut luokkaa ”minusta on tullut paljon parempi äiti”, vaikkei asiakkaan kanssa äitiydestä olla puhuttu.

Sopivan tarmokasta syksyä!

Ensimmäisessä kysymyksessä käytetyt lähteet: 

Sonnentag, S. & Fritz, C., ‘The recovery experience questionnaire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work’.

Sonnentag & Fritz, 2014. Recovery from job stress: The stressor‐detachment model as an integrative framework

 

Karri-Pekka Kauppinen Specian työpsykologi