Elli Suonpää aloitti Specialla korkeakouluharjoittelussa elokuun puolivälin jälkeen, ja nyt kuukautta kokeneempana on aika tehdä välikatsaus siihen, mitä harjoittelu on tuonut tullessaan. Nyt päästetään tuleva tasa-arvopolitiikan asiantuntija itse ääneen!

Tätä kirjoittaessani korkeakouluharjoitteluni Specialla on kestänyt tasan kuukauden. Olen viihtynyt juuri niin hyvin kuin ajattelinkin – verkon välityksellä käydyssä ensikeskustelussa tuntui kuin olisin jo ollut osa porukkaa ja tunne on kuluneen kuukauden aikana vain vahvistunut! Avotoimistossa tutustuu kollegoihin paremmin ja kynnys kysyä, ehdottaa ja tarkistaa asioita laskee, jolloin myös työnteko luistaa paremmin.

Etukäteen minulle painotettiin, että valta harjoittelun sisällöstä olisi minulla ja saisin osallistua oikeastaan kaikkeen, mikä vain itseäni kiinnostaisi. Kuulosti kivalta, mutta näin tosiaan on myös käynyt! Olen saanut kulkea toimiston porukan mukana kokouksissa, koulutuksissa ja tapahtumissa sekä ottaa vastuuta ja nakkia itseäni kiinnostavista teemoista.

Oma asiantuntijuus hyötykäyttöön

Huippuna lisädiilinä harjoittelussa on myös oman erikoisosaamiseni hyödyntäminen. Suurimpana omana projektinani toteutan marraskuussa tasa-arvoteemaisen keskustelukiertueen. Olen opiskellut sukupuolentutkimusta ja suuntautunut kohti työelämän tasa-arvo-osaamista. Nämä yhdistyvätkin oivallisesti ammattijärjestön harkassa, kun Specian strategia painottaa tasa-arvon edistämistä. Marraskuussa on muutenkin paljon tasa-arvoteemaista vipinää, ja voin jo nyt luvata, että kiertueesta tulee huippu! Pysy siis kuulolla marraskuun tapahtumien suhteen.

Tapahtumaorganisoinnin ja yleisen paikasta toiseen koohottamisen lisäksi olen päässyt perehtymään myös ay-kentän syvempään olemukseen ja toimintaan. Ennen työelämän tasa-arvosta ja hyvinvoinnista kiinnostumista suhtautumiseni ay-kenttää kohtaan oli tyypillisen välinpitämätön – mielessä kummittelivat vain lakkokoneistona toimiminen ja vahva EI jokaiseen asiakysymykseen. Sen lisäksi että Specia itsessään freesimpänä ja nykyaikaisempana ammattijärjestönä ravistelee tätä mielikuvaa ummehtuneesta järjestelmästä, olen vakuuttunut ammattiliittojen uudenlaisista mahdollisuuksista työelämän muutosten mukana.

Ammattijärjestöissä onkin potentiaalia muuttaa tulevaisuuden työelämää

Ammattijärjestöt toimivat yhä enemmän uravalmentajan roolissa tukena, tsemppaajana ja osaamisen kehittäjänä jäsenistölleen. Toki sisäinen politiikkanörttini on innoissaan myös edunvalvonta- ja neuvottelupuolesta, kun kokouksissa tuntee olevansa suorien vaikuttamismahdollisuuksien äärellä. Aivan erityisesti ammattiliitot kiinnostavat itseäni yhtenä olennaisimpana neuvotteluosapuolena keskeisissä työelämän tasa-arvoa koskevissa asiakysymyksissä, kuten perhevapaiden uudistamisessa ja palkkatasa-arvon tavoittelussa.

Itse asiaosaamisen ja -oppimisen lisäksi olen täpinöissäni myös kaikesta muusta, mitä ensimmäinen akateeminen työ on tuonut mukanaan. Specia osana Akavan Erityisaloja ja akavalaista toimikenttää on tutustuttanut minut jo ensimmäisen kuukauden aikana moniin uusiin ihmisiin, tahoihin, järjestöihin ja juttuihin ylipäätään. Olen päässyt luomaan verkostoja, oppimaan uusia tekemisentapoja, tutustunut erilaisiin työkaluihin ja palveluihin sekä ennen kaikkea Kruununhaan herkulliseen lounasvalikoimaan!

Vaikka tuntuu, että olen ehtinyt kuukaudessa osallistumaan monenlaiseen asiaan, tuntuu se myös hujahtaneen vauhdilla. Minulla on vielä kaksi kuukautta ay-arkea edessä, mutta tiedän niiden huristavan ohi ensimmäistäkin nopeammin – etenkin kun olen päässyt vasta kunnolla tekemisen vauhtiin. Tärkeänä opetuksena toimiston arjesta jää myös mieleeni ehkä pieniltäkin tuntuvien, mutta tärkeiden linjauksien veto ja niissä pysyminen – tarmolla saa paljon aikaiseksi. Tätä tarmoa tarvitaan erityisesti tasa-arvon edistämisessä!

Elli Suonpää Korkeakouluharjoittelija