Specia palkitsee asiantuntijatyöhön tai yleisesti työelämään liittyviä pro gradu -tutkielmia kerran vuodessa. Gradustipendillä haluamme tukea jäseniämme, saada tutkittua tietoa edustamiltamme generalistisilta aloilta ja antaa arvoa opiskelijoiden tekemälle tutkimustyölle. Nyt vuorossa on kirjoitus syksyn gradustipendin saaneen Hanna-Maria Pajarin pro gradu -tutkielmasta ”Kasvatustieteilijöiden tulevaisuususko: generalistialan kasvatustieteilijöiden näkemyksiä roolistaan tulevaisuuden työmarkkinoilla.”

Tulevaisuudessa tarvittava osaaminen tulee muuttumaan, monipuolistumaan ja ihmiskeskeisyys korostumaan. Pehmeät ja vuorovaikutukseen pohjautuvat taidot tulevat nousemaan entistä tärkeämpään rooliin samalla kun työelämän epävarmuus- ja huonontumisdiskurssi nostavat päätään. Ketkä ovat tulevaisuudessa osaamisensa puolesta vahvoilla ja minkälainen ammatillinen identiteetti palvelee parhaiten muuttuvan työelämän tarpeita?

Tutkimuksessani selvitin, millaisena kasvatustieteilijöiden rooli tulevaisuuden työmarkkinoilla näyttäytyy: miten kasvatustieteilijät hahmottavat ammatillista identiteettiään, miten he arvottavat koulutustaan tulevaisuusnäkökulmasta, sekä minkälaisia tulevaisuusnäkymiä kasvatustieteilijöille voidaan rakentaa. Aineisto koostuu kymmenen kasvatustieteilijän teemahaastatteluista, jotka analysoin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni uutuusarvo perustuu  kasvatustieteilijyyden kokonaisvaltaisempaan ymmärtämiseen ja voimakkaasti tulevaisuusorientoituneeseen näkökulmaan. Ihmisosaaminen on yksi monista tutkielmassani käsittelemistä teemoista.

Kasvatustieteilijät ihmisnäkökulman vaalijoina ja työn merkityksellisyyden agentteina

Kasvatustieteilijät tarkastelevat tulevaisuuden työelämää ja siellä tarvittavaa osaamista selkeästi omasta näkökulmastaan, jossa ihmisyyttä ja vuorovaikutuksellisuutta korostetaan. Teknologisoituvan työelämän keskellä kaksi eniten korostuvaa asiaa nähtiin olevan itse teknologia-, koodaus- ja koneosaaminen sekä sille vastakohdaksi nähty vuorovaikutus- ja ihmisosaaminen sekä inhimillisyyden vaaliminen: ”Jotenki aattelen et kaiken tän tämmösen aika ehkä kovan politiikan tai semmosen niinku ihmisten jättämisen itsensä varaan ja semmosen kovan suorittamisen jälkeen tulis jotain niinku pehmeempää tai et ihmiset myös kaipaa sitä niinku ihmisyyden ymmärtämistä…” (H6).

Kasvatustieteilijät hahmottavat ammatillisen identiteettinsä hyvin monipuolisesti, koska tutkinto on laaja-alainen ja pirstaleinen. Heitä yhdistää kollektiivisesti jaettu käsitys kasvatustieteilijyydestä, jonka ytimessä on ihmisläheisyys: kasvatustieteilijät hahmottavat itseään työelämässä muun muassa ihmisnäkökulman vaalijoina ja työn merkityksellisyyden agentteina sekä nostavat ydinosaamisekseen vuorovaikutuksellisen työn, joka vaatii ymmärrystä ihmisestä työympäristössä sosiaalisena olentona.

”Kasvatustieteilijänä on mahdollisuuksia ja pohjaa tarttuu lähestulkoon mihin tonttiin vaan. Koska ihmiset pitkälti aina niitä töitä tekee ja se, että ymmärtää vähän ihmisten niinkun erilaisuutta ja ehkä erilaisii tapoja omaksuu tietoo ja motivoituu ja näin, niin sellanen mihin saa kasvatustieteilijänä mun mielest hyvän pohjan, niin se auttaa niinku työssä ku työssä, koska sitte loppujen lopuks töissä vasta opitaan sitten ne työt.” (H3)

Laajemmin tutkielma voidaan nähdä koskettavan koko generalistialaa, sillä tulevaisuuden työelämässä tapahtuvan murroksen myötä tasapaino generalistialojen ja professioalojen välillä tulee horjumaan.

Hanna-Maria Pajari