YK:n hallitusten välinen ilmastopaneeli toisti riittävällä uskottavuudella jotain, mitä tuhannet tutkijat ja tutkimusyhteisöt ovat erikseen alleviivanneet vuosikymmeniä: ilmastonmuutos on tosiasia ja oma sekä jälkeläistemme elämänlaatu, ehkäpä jopa selviytyminen ihmislajina, riippuu sitoutumisestamme sen hillitsemiseksi. Kuinka paljon loppujen lopuksi ammattiyhdistysliikkeen ajamat verovähennykset lämmittävät mieltämme siinä vaiheessa, kun keskilämpötilan nousu on muuttanut elinympäristömme haastavammaksi?

Churchillin sanoin taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaatii ”verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä” tai ainakin nykyisen äärikulutukseen liittyvän elämäntapamme muuttamista. Yksilötasolla rautalangasta väännettynä esimerkiksi jokavuotisten lentäen tehtyjen rantalomien suuntaamista lähialueille, jauhelihan ja leikkeleiden korvaamista kasviproteiineilla ja työmatka-autoilun sijaan julkisen liikenteen käyttöä.

Ammattiyhdistysliike ei elä arvotyhjiössä, vaan sen tulee rakentaa kestävään ilmastopolitiikkaan ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen nojaavaa maailmaa. Specian edustamassa akavalaisessa jäsenkentässä solidaarisuus ja kestävä kehitys ovat vahvoilla. Ammattiyhdistysliikkeellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ilmastoystävällisessä työympäristössä vietämme kahdeksan tuntia päivässä.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder otti kantaa haittaverojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen ja päästötavoitteisiin. Silti peräänkuuluttaisin Akavalta omien ilmastokantojensa päivittämistä ja ilmastoasioiden pitämistä esillä vähintään yhtä äänekkäästi kuin verotusta. Etenkin keskusjärjestöillä on mahdollisuus vaatia poliittisilta päättäjiltä panostuksia kiertotalouteen ja ilmastoystävällisen energian aloihin. Jokaisella ammattiyhdistyksellä ja -liitolla taas on mahdollisuus pitää yllä arvopohjaista keskustelua siitä maailmasta, missä haluamme itse elää, tulevia sukupolvia unohtamatta.

Ajattelin lisäksi ehdottaa jotain vielä rohkeampaa. Mitä jos emme tavoittelisikaan lyhytnäköisesti lisäkulutukseen perustuvaa  kahden prosentin talouskasvua, vaan suuntaisimme varat ilmastonmuutoksen vastaiseen kamppailuun ja kansalaisina hyväksyisimme, että palkankorotusten sijaan investoisimme nousuvaran yhteiseen tulevaisuuteemme?

Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisen hillitsemisen vaatii meiltä konkreettisia toimintatapojen muutoksia. Meidän tulee hyväksyä se, että taistelu tulee vaatimaan resursseja. Mutta hei! Kysymys on todellakin veroista, varoista ja elämäntapojen muuttamisesta, ei Churchillin vuonna 1940 peräänkuuluttamasta verestä.  Eikä sitä taistelua tarvitse nähdä vain luopumisena. Tosiasia on, että etelän kohteiden sijaan myös lähialueet tarjoavat mahtavia reissukokemuksia, kasvispainotteinen ruoka parantaa elämänlaatua ja pidentää elinikää sekä julkinen liikenne vähentää stressiä ja säästää aikaa luovaan tekemiseen.

Kysymys on ajattelutavan muutoksesta.

Pasi Hario Specian hallituksen puheenjohtaja