Tekoälyn sovellukset ovat kehittyneet, ja nyt viimeistään on alettu laajemmin puhua sen vaikutuksista myös asiantuntijatyöhön. Specian hallituksen jäsen ja järjestöalalla työskentelevä toimitusjohtaja Kristiina Paavola pohtii sitä, miten tekoäly on vaikuttanut hänen työhönsä asiantuntijana, ja mistä tekoälyyn kohdistuvat ennakkoluulot johtuvat.

Paavolan työpäivät koostuvat monenlaisista tehtävistä ja hän kuvaileekin tekevänsä kaikkea mitä yrityksessä tapahtuu. Paavolaa inspiroi työtehtävien monipuolisuus ja lankojen käsissä pitäminen, vähiten häntä inspiroi puolestaan pakolliset tehtävät, joissa työn tulosta ei näy. Tekoäly voikin jatkossa vapauttaa aikaamme yhä enemmän luoviin ja laajaa kokonaiskuvaa vaativiin tehtäviin.

Tekoälyn sovelluksista helpotusta arkeen

Tekoäly tuo paljon positiivisia elementtejä asiantuntijatyöhön. Se helpottaa mahdollisuutta hallita ja saada tietoa ajasta ja paikasta riippumatta, mikä tekee myös päätöksenteosta järkevämpää. Ajan tasalla oleminen helpottuu ja oman osaamisen kehittämisestä ja ylläpitämisestä tulee entistäkin vaivattomampaa.

”Rakastan dataa ja sen esittämistä mittareilla ja numeroilla – tekoäly tuo siihen paljon uutta”, Paavola kuvailee suhtautumistaan tekoälyn ja asiantuntijuuden yhdistämiseen. Paavolan mielestä parasta tekoälyssä onkin se, että se tuo asiantuntijana toimimiseen uutta syvyyttä. ”Kenties tekoälyn sovellusten kehittyessä lopputuloksena on jonain päivänä maailmanrauha”, hän toteaa puoliksi naurahtaen.

Tekoäly on muuttanut työelämää jo nyt, ja tehnyt monista rutiininomaisista työtehtävistä nopeampia toteuttaa. Paavola pitää erityisesti siitä, että tieto on kaikkien saatavilla ja kootun datan löytäminen on entistä helpompaa, kunhan osaa etsiä oikeasta paikasta. Käytännön työhön Paavolalle on ollut apua käännösohjelmien kehittymisestä: ”Osaan hyvin ruotsia, mutta arjesta tekee helpompaa, kun voi tarkistaa käännösohjelmalla tekstistä, että on ymmärtänyt lukemansa”.

Pelkoa oman työn merkityksettömyydestä

Paavola ymmärtää sen, että tekoälyn sovellusten yleistyminen ja kehittyminen aiheuttavat myös huolta. ”Tekoäly on käsitteenä hieman hankala, koska se viittaa siihen, että kyse ei ole oikeasta älystä”, Paavola pohtii. Ihmiset tuppaavat myös pelkäämään kaikkea uutta. Paavola vertaakin tekoälyä 150 vuoden takaiseen aikaan, kun ensimmäinen höyrykone patentoitiin. Ihmiset alkoivat pelkäämään oman työnsä tarpeettomuutta. Myös Ylen kirjoittamassa jutussa todetaan, että tekoäly on suurin mullistus sitten maataloustöiden koneellistumisen. Paavola kertoo, että ihmiset sortuvat helposti pelkäämään varmuuden vuoksi, että kone olisi viemässä itselleen kuuluvaa työtehtävää. ”Turha varovaista suhtautumista on edes ihmetellä, se on ihan luonnollista”, Paavola toteaa.

Tekoälyn tuomat haasteet eivät ole Paavolan mukaan ylitsepääsemättömiä, mutta vaativat asioiden ajattelemista uudesta perspektiivistä. Hänen mukaansa tekoäly lisää tarvetta laaja-alaisempaan yleissivistyksen ylläpitämiseen, jotta osaa etsiä oikeaa tietoa valtavasta tietomassasta. Toisaalta Paavola kuvailee generalistien olevan vahvuuksilla tässäkin.

Asiantuntijatyö koostuu haasteiltaan vaihtelevista tehtävistä. Tekoäly tulee vähentämään valmistelevien töiden määrää suhteessa haastavampiin tehtäviin. Tällöin tekoäly pakottaa meidät myös vähentämään kaikenlaista “sluibaamista” – emme voi enää tehdä työpäivän aikana viittä tuntia kevyitä suorittavia tehtäviä ja pari tuntia haastavia, vaan meidän täytyy jatkuvasti keskittyä vaikeampiin ja haastavampiin tehtäviin. Erityisesti Paavolaa mietityttää se, että jaksaako kenenkään aivokapasiteetti jatkuvaa ylikierroksilla olemista. Tämä vaatisi uusia työterveydellisiä toimenpiteitä: tulisiko työpäivän pituutta lyhentää tai tauotusta lisätä?

Laajemmassa kuvassa Paavolaa huolestuttaa se, että jatkuva tekoälyn pelko voi johtaa joissain organisaatioissa siihen, että ei haluta panostaa tekoälyn sovelluksien hyödyntämiseen. Työntekijöiden asema työelämässä epätasa-arvoistuu, kun toiset pääsevät työssään näköalapaikalle tekoälyn sovellusten pariin, kun taas toiset jäävät jälkeen uusista teknologian innovaatioista epäketterissä organisaatioissa.

Tulevaisuuden tekoälyn sovelluksiin Paavola suhtautuu luottavaisin mielin. Hän uskoo, että tekoälyn sovellusten avulla omaa työtä on helpompi priorisoida eikä työssä tarvitse tehdä niin paljon harharetkiä. Luottavaisuutta Paavola suosittelee ylipäätään kaikille, joita tekoäly jännittää. Esimerkiksi Ylen jutussa korostuivat positiivisuus, joustavuus, järjestelmällisyys ja aloitekyky. Paavola sanoo: ”Asioita kehitetään sen takia, että syntyisi uusia mahdollisuuksia. Haluan uskoa, että ihmiset haluavat pohjimmiltaan luoda hyviä asioita.”

Loppukaneettina voidaan tekstistä vetää yhteen, että asiantuntijoilla ei ole hätää tekoälyn myllertäessä maailmaa – tärkeintä on avoimuus ja luottavaisuus.

Specian väen voi tavata 18.9. Dare to Learnissa osana Akavan Erityisaloja järjestämässä workshoppia nimeltä ”AI is here – Do we need human learning?”. Tule moikkaamaan meitä Kaapelitehtaalle!

Alli Alho Viestinnän ja opiskelijatoiminnan koordinaattori